Vaikka tämä onkin koira- ja käsityöblogi minun on nyt ihan itseni vuoksi kirjoitettava postaus perheemme kavioeläimestä, eli ponista. En tiedä kuinka moni blogin lukijoista ylipäänsä tietää, että meillä on poni, mutta Herra Karkki on ollut perheemme jäsen jo yli kuusi vuotta (eli siis jo ajalla ennen Yodaa, Leyasta ja Pimusta nyt puhumattakaan).

Lähdimme eilen illalla myöhään lenkille Reetan kanssa, miehityksenä Reetta, Karkki, minä sekä koirista Yoda ja Leya. Reetta ja Karkki menivät vaihtelevalla askellajilla vähäisin varustein (ei kenkiä kummallakaan, ei suitsia, satulaa tai kypärää, vain päitset ja riimunnaru) läheisen pyörätien vartta. Minä katselin ilolla tyttäreni ja ponin saumatonta yhteistyötä ja mietin, että tuo poni on todella hieno eläin, se sopii kummallekin tyttärellemme äärimmäisen hyvin ja on maailman kiltein poni. Käännyimme kohti rantaa menevälle metsäautotielle, jota pitkin kävelen todella usein koirien kanssa. Reetta laukkaili ponin kanssa, päästin Leyankin vapaaksi, koska se selvästi halusi "juosta kilpaa" ponin kanssa ja mikäs sen parempaa liikuntaa pikkukoiralle. Reetta harhautti koiria tekemällä mutkan metsään oikealle ja tuli jälleen näköpiiriini. Sitten Reetta laukkasi mäkeä ylös ja kurvasi vasemmalle. Ihmettelin vähän, ettei häntä näy enää. Koirat juoksivat edelleen iloisina edestakaisin.

Kuulin Reetan huutavan, mutten kuullut mitä. Ajattelin, että hän oli pudonnut ponin selästä ja huutelee ponia, mutta että Reetta on ainakin hengissä. Kuulin uuden huudon ja tajusin, että Reetta huutaa minua. Juoksin eteenpäin ja etsin tyttöä ja ponia. Missä, missä? Sitten näin... ponin makaamassa maassa puunrungon edessä. "Se on kompastunut ja katkaissut jalkansa", ajattelin, "tämä on Karkin loppu." Mutta ei: poni oli uponnut saveen. Kokonaan, kaikki jalat, enemmän kuin mahaansa myöten, kyljetkin olivat noin 10 cm matkalta upoksissa.

Onneksi EN erään Yoda ja rottweiler -episodin jälkeen KOSKAAN lähde eläinten kanssa liikkeelle ilman kännykkää. Omani oli latauksessa kotona, mutta Reetalla oli puhelin mukana. Soitin hätänumeroon ja pyysin palokuntaa paikalle. Hieman piti siinä paniikissa miettiä lähimmän tien nimeä, mutta selvisin. Sitten soitin Makelle, että tulee henkiseksi tueksi sekä hakemaan koirat pois. Leyaa tilanne ihmetytti ja se poksutteli.

Odottavan aika on pitkä. Tuntui, että odotimme palokuntaa ikuisuuden, vaikka todellisuudessa se tuli melkein yhtä nopeasti kuin Make, joka tuli vain noin 1,5 kilometrin päästä! Kahteen kertaan Karkki ponnisteli päästäkseen pois satimesta ja sai käännettyä itseään 45 astetta oikealle tulosuuntaan nähden, mutta upposi aina takaisin saveen. Näimme kolme sen jalkaa, joitten toivoimme olevan kunnossa, toista takajalkaa emme nähneet ponnistelujen aikana ollenkaan.

Palokunta teki suunnitelman ponin ylösvetämiseksi mahdollisesti vinssin avulla, kunhan raivausauto pääsisi paikalle. Make meni opastamaan tätä autoa. Karkki teki kolmannen ylöspääsy-yrityksen, palomiehet huusivat Reetalle, että auta ponia, vedä sitä narusta. Reetta veti ja Karkki PÄÄSI POIS satimesta. Siinä oli itku todella lähellä, vaikka vielä oli täysi epätietoisuus hevosen herkimmän asian eli jalkojen kunnosta. Mitä teki Karkki päästyään tukevalle maankamaralle? Säikähtikö palomiehiä? Pillastuiko? Ei, se alkoi syödä metsäautotien varressa kasvavaa ruohoa. Reetta juoksutti Karkkia siinä metsäautotiellä ja ehkä poni ihan pikkuisen oli epäpuhdas oikealta puoleltaan, eli sieltä minkä päällä se tavallaan oli satimessa ollut.

Tehtiin loppuselvityksen palokunnan kanssa, kiittelimme heitä suuresti avusta ja lähdimme hiljalleen kävelemään kotitallille päin. Reetta huuhteli savet pois ponista ja tarkasti vauriot: jaloissa ei turvotusta, ei mitään, muutama pienenpieni pintanaarmu, muuten painonsa arvosta kultaa oleva, nimensä veroinen perheenjäsenemme oli aivan kunnossa.

Allaolevassa kuvassa onnettomuuspaikka tänä aamuna, puoli vuorokautta tapahtuman jälkeen, kuvattuna suunnasta, mistä Karkki savialueeseen joutui. Mittasuhteita kuvantamassa Yoda (säkäkorkeus 36 cm). Karkki pääsi pois satimesta oikealta, puun rungon suunnasta.