Lisää villasukkia on valmistunut. Ensimmäisenä esittelyssä kuitenkin Makelle ja Rasmukselle jo keväällä neulotut klovnikalasukat, joita ei täällä aiemmin ole esitelty. Kuten kuvasta näkee, Rasmus on jo sukkiaan käyttänyt, tuon sukan pari odottikin jo hukassa ollutta pariaan pyykissä. Tähän väritykseen sain idean, kun lähikaupassa sattui hyllyssä olemaan Seitsemän veljeksen oranssi, musta ja valkoinen lanka vierekkäin. Inspiroijana tietysti myös Nemo. Virallisestihan kalalaji on nimeltään vuokkokala, mutta vähät siitä, sukat kulkevat meillä klovnikalojen nimellä.

Kaksi paria putkisukkia olen myös neulonut. Nämä lähtevät joululahjaksi ulkomailla asuvalle tuttavapariskunnalle. Lankana Nalle, miehen sukissa alennuksesta ostamani Vuodenaika-väri kesä(!). Minulle tuosta väristä tulee kyllä enemmän mieleen syksy, ehkä jopa talvi, mutta jospa vuodenajat täällä Oulun korkeudella ovat erilaisia kuin Etelä-Suomessa. Naisen sukissa Kukkaketo-väri krassi. Tykkään siitä kovasti!

Toissa viikolla innostuin neulomaan myös alennuksesta ostamastani ruskeasta 7 veljestä -langasta sukkia putkisukkien hengessä. Lanka oli kuitenkin mielestäni niin ruman väristä (ja minulla on sitä monta kerää), että sukkia piti raidoittaa eri väreillä. Tuloksena sukat Makelle. Nämä valmistuivat mökkiviikonlopun aikana ja pääsivät mökillä heti käyttöön. Varsi ja jalkapöydän päällinen siis tehty putkisukan mallilla, normaali kantapää ja tämän syksyn henkeen nelitahokavennus. Jonkun ihmisen blogista lukemani innoittamana tein "putkituksen" sukkiin eri suuntiin. Make vielä ideoi, että olisin voinut merkitä sukkiin R ja L ;)

Mökkimatkalla oli seiska veljeksen -jämälankoja mukana, joten aloitin toiset edella kuvatun malliset miesten sukat myös. Näitä olen myös suunnitellut lähettää ulkomaille. Oikeat laiskan päättelijän painajaiset! Mutta olen asettanut itselleni säännön, että uutta neuletta ei saa aloittaa, ennen kuin edellinen on päätelty, joten nämäkin on päätelty. Sukista ei ollut missään vaiheessa tarkoitustakaan tehdä täysin identtisiä, vaan tarkoitus oli saada kulutettua jämälankoja. Jämiä jäi kuitenkin vielä niin, että olen aloittanut virkkaamaan niistä perinteistä pyöreää patalappua. On muuten todella vaativaa saada virkkaus pysymään pyöreänä (ei kuperana tai löysänä). Ei ihme, että aikoinaan alaluokilla tunsimme epätoivoa virkkuukoukun kanssa! Patalappu on vielä vaiheessa, joten ei esitellä sitä tässä.