Koirailuja ja käsitöitä

Eilen matkasimme Kajaaniin ryhmänäyttelyyn. Mukana oli "omista" koiristamme Hessu, Leya ja Pimu sekä vahvistuksena Tito omistajansa Hannen kanssa. Näyttely oli onneksi siirretty vesisateelta suojaan Kajaanin palloiluhalliin, mutta hallissa oli kyllä todella järkyttävän kylmä.

Ensimmäisenä meidän poppoosta kehään meni Tito. Reetta "arvottiin" kaikkien koirien handleriksi. Ja hienoa työtä Reetta kyllä hihnan päässä tekikin. Tito oli ainoa junioriluokan uros. Se sai ERIn ja oli tietysti luokkansa ykkönen. Arvostelu oli oikein mukava.

Muutaman koiran jälkeen vuoro oli Leyalla. Leyalle EH ja luokkasijoitus 4. Leyan arvostelu: "14 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet. Edessä kovin avoimet kulmat, takana hyvät. Hyvämuotoinen, kaunisilmeinen pää, ikään riittävä rintakehä. Vanumainen karva, ei nyt parhaassa trimmissä. Joustava askel, takaliikkeet kapeat."

Hessu oli ainoa paikalla ollut uros ja näin ollen tietysti myös ainoa luokassaan. Hessun arvostelu: "11v. Tasapainoiset, pitkät linjat rungossa. Kevyt luusto, voimakas, urosmainen pää, moitteeton voimakas purenta. Viimeiset kylkiluut lyhyet ja alalinja voimak. ylös kohoava. Raajoissa hyvät kulm., hyvin hoidettu, puhdas nyöriturkki. Laihassa kunnossa. Säännölliset liikkeet, joista elastisuus puuttuu." Ja tulos VET ERI VEK 1., VET ROP. Emme jääneet Hessun kanssa veteraanien ryhmäkilpailuun, koska hallissa oli todella kylmä ja Hessua paleli ja meidän olisi pitänyt odottaa kilpailua ainakin 2,5 tuntia :( Kun veimme sen autoon, sen jalkatupsut likaantuivat kurassa niin, ettei ollut mitään mieltä palata iltapäivällä takaisin halliin. Tuloksista sitten luin, että näyttelyssä oli tullut vain 9 VET ROPia, joten vähän harmitti. Mutta jälkiviisaus ei kannata...

Pimu meni kehään välittömästi isänsä jälkeen ja oli niinikään ainoa koira luokassaan. Hienosti se esiintyi Reetan kanssa, "vanha" kehäkettu ;) Pimulle tulokseksi JUN ERI JUK 1 ja arvostelu: "10 kk. Hyvin kehitt. Tiivis runko, jossa oikeat mittasuhteet. Hyvä pään muoto ja kaunis ilme. Alaleuka saa vielä vahvistua. Suupielissä löysyyttä. Oikea rintakehän muoto. Pitkä askel, säännölliset liikkeet. Pehmeä turkki, niskassa ruskeaa sävyä. Ei parhaassa trimmissä."

Sillä aikaa kun kehäketut esiintyivät näyttelyssä, sporttikoirat Mortti ja Yoda pinkoivat möllimaastoissa, toisin sanoen leikkivät olevansa vinttikoiria ;) Suurkiitos Tuijalle ja Ronjalle, jotka mahdollistivat wannabe vinttikoirien ilonpidon! Eivätkä koirat huonosti iloinneetkaan. Mortti juoksi veteraaniluokassa (alaikäraja 6 vuotta, Morttihan on 7). Se sai pisteitä 172 (maksimipistemäärä 200) ja voitti luokan! Se sai myös kunniamaininnan "paras veteraani-into". Mortin taakse tuloksissa jäi mm saluki ja whippet. Yoda juoksi pienten aikuisten (alle 55 cm, yli 15 kk) sarjassa 163 pistettä ja sijoittui kolmanneksi. Voiton Yodan luokassa vei pieni portugalinpodengo (168 p) ja toiseksi tuli whippet (165 p), joten hienosti Yodakin kyllä juoksi ja sijoittui. Tässä linkki koko kilpailujen tuloksiin. Alla kuva Mortista kaikkien päivän palkintojensa kanssa. Yodan ja Mortin juoksut on videoitukin mutta Mortin juoksuvideo on minulla vielä saamatta, joten en liitä Yodankaan filmiä tähän ;)

 Yesterday we drove to Kajaani to take part in a dog show. We had Hessu, Leya and Pimu with us and also Tito with his owner Hanne. Luckily the show had been moved to a hall instead of the rain but the hall was terrible cold.

The first one of our team to enter the ring was Tito. We picked up Reetta to handle all the dogs and she did splendid job. Tito was the only dog in his class, got nice critiques, EXCellent and naturally the placement first.

The next one to be judged was Leya. Leya got Very Good and was 4th in her class. Leya's critiques freely translated: "14 months. Right proportions in the body. Very open angulation in front, good in rear. Head with good shape and beautiful expression, enough rib cage for her age. Waddy coat, not in the best groom now. Elastic step, narrow in rear."

Hessu was the only male participating, and naturally also only in his class. His critiques: "11 yrs. Balanced, long lines in body. Light bones, strong male head, faultless, strong bite. Last ribs short and underline rises strongly. Good angulations in limbs. Welldone, clean corded coat. In lean condition. Regular movement, lacks elasticity." Hessu got EXCellent and was first in his class and also veteran BOB. We decided not to stay for the veteran group because the hall was extremely cold, Hessu was freezing and we should have waited at least for 2,5 hours. Maybe we should have stayed because there are only 9 veteran BOB to find in the results of the show but there is no sense for hindsight.

Pimu entered the ring straight after her father and was also the only one in her class. She behaved very nicely with Reetta, the "old" show dog ;) Pimu got also EXCellent and was first in her class. Her critiques. "10 months. Well developed. Compact body with right proportions. Good head shape and beautiful expression. Underjaw should become stronger. Loose in the mouth corner. Right shape of the rib cage. Long step, regular movement. Soft coat, brown shade in the neck. Not in the best groom."

When the showdogs were taking part in the dog show the sportdogs Mortti and Yoda took part in lure coursing, that means, they pretended to be sighthounds ;) Huge thanks to Tuija and Ronja who made this possible! Mortti and Yoda made it very well there! Mortti took part in the veteran class (the agelimit is 6 years, Mortti is 7), got 172 points (the maximum is 200) and won the class! He also got a prize of honour "the best eagerness of veterans". He beated even a saluki and a whippet! Yoda ran in the class for the small adults (under 55 cm, over 15 months), got 163 points and was 3rd. The winner was podengo portuguese miniature (168 points) and the second whippet (165 points). So Yoda did also very well! Here's a link to the complete results. There is a picture of Mortti with all his prizes for the day below. I have also a film of Yoda running but I will add it here first when I also got a film of Mortti running ;)

Sateettoman sunnuntaipäivän kunniaksi veimme Maken kanssa koirat lenkille Isoniemen maastoihin. Koirat olivat riemuissaan, juoksivat innoissaan. Ja intoutuivat harvennushommiin ;) Kaikkia viittä koiraa ei kyllä onnistunut saamaan samaan kuvaan (kuvien laatu ei valitettavasti päätä huimaa). Alla olevassa kuvassa metsureina vas Piu, Yoda ja Mortti.

 It did not rain yesterday so we took the dogs to the forest. The dogs were extremely happy, ran excited. And did some logging ;) It was not possible to catch all five dogs in one photo (I am sorry about the quality of the photos). The loggers in the photo below from left are Piu, Yoda and Mortti.

Vas Mortti, Hessu, Piu ja Leya // From the left Mortti, Hessu, Piu and Leya

Sitten vielä "pikkutyttöjen" (kumpikin on Yodaa suurempi, mutta kun ovat nuorempia) iloa. // And a photo of little girls (both are bigger than Yoda, but younger) having fun.

Terveisiä Miialle ja Petelle, että juu, kyllä upotti ;)

Erkkarin jälkimainingeissa Hessun ja Doriksen tytär Pimu (Hihhii Bette Midler) muutti meille. Se on tällä hetkellä meillä koeajalla, mutta kaikki merkit viittaavat kyllä siihen, että se on tullut jäädäkseen. Pimu (tai Piu kuten Reetta sitä kutsuu) tulee meille sijoitukseen ja tekee kasvattajalleen yhdet pennut. Pimu on varsin hauska pakkaus. Se on aina positiivinen ja aina valmis kaikkeen puuhaan. Se tykkää juosta, leikkiä ja painia Leyan kanssa ja kiusata isäänsä. Yodaa se kunnioittaa. Tässä videotodiste isän ja tyttären yhteiselämästä - ja on siellä Leyakin osallisena ;) 

 In the afterswell of the poodle speciality Hessu's and Doris's daughter Pimu (Hihhii Bette Midler) moved to us. At the time we have trial period with her but everything refers to that she will stay with us. Pimu (or Piu as Reetta calls her). Piu will later have a litter for her breeder. She is very funny girl: she is always positive and ready to do anything. She likes to run, play and wrestle with Leya and tease her father. She respects Yoda. This is a video of father and daughter living together - also Leya takes part ;)

- Eilen Piu osallistui isänsä kanssa match showhun Limingassa. Hessu sai veteraaneissa sinisen nauhan ja sijoittui sinisen saaneista toiseksi (Hui että se käyttäytyi huonosti! Räkytti melkein koko ajan! Mokomakin vanhus!). Piu sai isoissa pennuissa punaisen nauhan ja valittiin punaisten kehässä jatkoon eli neljän parhaan joukkoon. Tuomarin alkaessa sijoittaa koiria järjestykseen, Piun keskittymiskyky lopahti. Se laukkasi, ei seissyt kunnolla, puri hihnaa. Näin ollen sijoitus oli 4. (kaikkiaan isojen rotujen pentuja oli paikalla noin 24). Ensi viikonloppuna menemme taas harjoittelemaan.

 Yesterday Piu and her father went to an inofficiell dog show. Hessu got in the veteran class a blue ribbon (worse) and was 2nd of the ones with a blue ribbon. (He behaved very badly: barked all the time! The senior!). Piu was in a large puppy class, got a red ribbon and was picked up among the four best. When the judge started to place the puppies in order, Piu was out of concentration. She could not stand, she loped instead of trotting and chewed the leash. So she was 4th (there were altogether about 24 puppies in her class). We will practise with her again next weekend.

- Mätsärin jälkeen vein koirat talviseen huvipuistoonsa eli läheiselle pellolle lenkille. Leyalle jätin hihnan perään, koska en jaksanut ajatella sen kiinni pyydystämistä. Piu otti Leyan hihnan suuhunsa ja talutteli sitä ympäri peltoa ;)

 After the "dog show" I took the dogs to their wintry amusement park: the large field area just nearby us. Leya ran with a leash because I did not want to think how to chase her. Piu picked her leash up and walked Leya around the field ;)

Reilu pari viikkoa sitten pakkasimme Reetan kanssa kimpsut, kampsut, Hessun ja Leyan ja matkasimme junalla Lahteen ja sieltä Pennalaan, jossa yövyimme Miian ja Roopen perheen luona. Matkan päämäärä oli villakoirien erikoisnäyttely Lohjalla. Hessun ja Leyan lisäksi mielenkiintoisia koiria kehässä oli Tito (Tyystilyksen Armas Valentino), nyörivillakoirat Doris (Scarpebox Brown Aroma) ja Asta (Hihhii Asta on Nasta) sekä Hessun ja Doriksen poika Bruno (Hihhii Bruno Mars). Ja nämä kaikki sitten aikataulullisesti tietysti enemmän tai vähemmän päällekkäin :(

 Couple of weeks ago me and Reetta packed our baggage, Hessu and Leya and took train to Lahti. Our goal was to take part in the Poodle Speciality show in Lohja. Besides Hessu and Leya also Tito (Tyystilyksen Armas Valentino), corded poodles Doris (Scarpebox Brown Aroma) and Asta (Hihhii Asta on Nasta) and also Hessu's and Doris' son Bruno (Hihhii Bruno Mars) took part in the show.

- Ensimmäisenä kehässä oli Tito ja ehdin jopa vähän seurata sen menoa. Titolle JUN ERI, ei sijoitusta. Arvostelu oli varsin mukava ja se löytyy Hannen omasta blogista. Tämän väriryhmän keskareiden tuomari oli Henrik Hannelius. Alla kuva Titosta liikkeessä.

 The first one to enter the ring was Tito and I had a little time to see him there. Tito got JUN EXCellent, no placement. His critiques were pretty nice. The judge was Henrik Hannelius. Tito shows his movement in the picture beneath.

- Seuraavana kehässä oli Hessu. Reetta vei sen - ja minulle jäi näin Leyan esittäminen. Hessulle myös ERI, ilman SA:ta (VET ERI, VEK2). Tuomari oli Hans Lehtinen ja Hessun arvostelu seuraavanlainen: "Hieman pitkärunkoinen uros. Hyvä päätyyppi, kaunis profiili. Ryhdikäs kaula. Hyvä rungon malli, mutta pitkä lanne. Erinomainen takaosa. Erittäin hyvä turkki ja kauniit kapeat nyörit."

 The next one to the ring was Hessu. Reetta handled, so I had to take Leya to the ring. Hessu got also an EXCellent with no CQ (VET EXC VEK2). The judge was Hans Lehtinen and Hessu's critiques freely translated: "A little longbodied male. Good headtype, beautiful profile. Vigorous neck. Good body pattern, but long in loin. Excellent hindpart. Very good coat and beautiful narrow cords."

- Sitten alkoikin rysis ja loput "leirimme" koirat olivat ihan yhtä aikaa kehässä. Minä vein Leyan junioriluokkaan. Henrik Hannelius kehui erityisesti sen kokoa (kysyi, että onhan se 38 cm) sekä kauneutta liikkeessä mutta huomautti turkin viimeistelystä (hännästä kuulemma sojotti karvoja - ja niinpä allaolevasta kuvasta katsottuna näkyy tekevän). Leyalle JUN ERI, JUK3. Arvostelu: Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen narttu. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää, eturaajat & rintakehä. Hyvä takaosa. Hyvin kannettu häntä. Turkki voisi olla paremmin kunnostettu. Liikkuu hyvin."

 After that we were in hurry and the rest of the dogs of "our team" were in the ring at the same time. I took Leya to the ring. Henrik Hannelius praised especially her size (he asked if Leya was 38 cm) and beauty in the movement but pointed out the finishing of the grooming (especially the tail was badly groomed - which can be seen in the picture below). Leya got JUN EXC, JUK3. Her critiques freely translated: "A female of very good type and appropriate size. Right proportions. Good head, forelegs & chest. Good hindpart. Well carried tail. Coat could be better prepared. Moves well."

- Bruno sai pentuluokasta kp:n ja oli paras urospentu 2. Tuomari oli Jussi Liimatainen. Arvostelusta muistan, että Brunon vankasta luustosta mainittiin kahteen kertaan :). Doris sai VAL ERI, VAK1 ja SA, ei sijoittunut PN-kehässä. Astalle myös ERI ja SA, luokkasijoitusta en muista, ei sijoittunut PN-kehässä.

 Bruno got kp (prize of honour) in the puppy class and was best male puppy 2. The judge was Jussi Liimatainen. His strong bones were mentioned twice in the critiques :) Doris got VAL EXC, VAK1, CQ, no placement in the Best Bitch. Also Asta got EXC and CQ but was not placed in the Best Bitch.

- Meidän nyörivillakoiriemme lisäksi erikoisnäyttelyssä oli esillä Uskomattoman Musta Mimmi (Mimmille VAL ERI, VAK2, SA, ei sijoitusta PN-kehässä). Kuulimme erikoisnäyttelyn aikana kovasti "totuuksia" nyöriturkkisista villakoirista. Kuinka tuomarit niitä joutuvat arvostelemaan tai kuinka ne ovat omistajien erikoisuuden tavoittelun tulosta. Totuus kuitenkin esimerkiksi Hessun kohdalla on, että mikäli se ei olisi nyöriturkissa, en millään pystyisi sitä näyttelyttämään, niin takkuuntuva sen turkin laatu on, riippumatta siitä, minkälaisilla aineilla sitä hoidan. Kun se oli modernissa leikkauksessa (siis varsin lyhyessä turkissa), se tuli jo muutamassa päivässä täyteen takkuja. Toisekseen, nyöriturkki on ihan rotumääritelmän mukainen juttu, miksi villakoira ei siis voisi olla nyöriturkissa?

Alla kuva erkkarin nyöriturkeista vas. Hihhii Asta on Nasta, Mermarittan Cowboy Coffee, Scarpebox Brown Aroma ja Uskomattoman Musta Mimmi

 Beside our corded poodles also Uskomattoman Musta Mimmi in cords took part in the poodle speciality (VAL EXC, VAK2, CQ, no placement in the Best Bitch). In the show we heard lots of truths about corded poodles. How the judges have to evaluate them and how their owners are just seeking for peculiarities. But the truth for example with Hessu is that without the corded coat I could not take him to the dog shows because his coat would always be full of tangles. When he was in a modern cut (in a pretty short coat) he was already in couple of days after the bath full of tangles whatever I did with his coat. On the other hand, corded coat is an opportunity according to the breed standard of poodles, so why a poodle could not have cords?

There is a picture of all corded poodles in the poodle speciality beneath. From the left Hihhii Asta on Nasta, Mermarittan Cowboy Coffee, Scarpebox Brown Aroma and Uskomattoman Musta Mimmi.

- Erkkarin yhteydessä otimme myös Hessun ja Doriksen "perheestä" perhepotretin. Kuvasta puuttuu vain Pomo (Hihhii Bruce Springsteen), joka asuu Jyväskylässä. Vas. Hihhii Bruno Mars, Mermarittan Cowboy Coffee, Scarpebox Brown Aroma ja Hihhii Bette Midler.

 After the dog show we took a picture of Hessu's and Doris' "family". Only the male puppy Pomo (Hihhii Bruce Springsteen) is missing. From the left Hihhii Bruno Mars, Mermarittan Cowboy Coffee, Scarpebox Brown Aroma and Hihhii Bette Midler.

Minä sitten tykkään näistä kevätpäivistä! Aurinkoa, kantavia moottorikelkan uria ja paljon aikaa. Enkä usko että koirillakaan on mitään tätä vastaan :) Olemme tällä viikolla lenkkeilleet kolmena peräkkäisenä päivänä kaksi tuntia tai yli jokaisena, koirat enimmän ajan vapaina. Siis "aamu"lenkillä, siihen toinen lenkki lumisella pellolla päälle. Eilen uskallauduimme tälle talvelle ensimmäistä kertaa meren jäälle ja tänään kävelimme siellä myös. Tämä on hienoa aikaa! Varsinkin kun tietää, että muutaman viikon kuluttua kilvoittelemme näistä parhaista lenkkimaastoista kyykäärmeiden, punkkien ja talon rakentajien kanssa :( No, nautitaan tästä nyt, niin kauan kuin ihanuutta riittää.

 I really like these spring days! Sun, good snowscooter tracks to walk on and plenty of time. I do not think that the dogs would have anything against that either :) On three days this week we have walked two hours or more. The dogs have run free the most of the time. That on the "morning"walk. In the afternoon then another walk on the snowy field. Yesterday we went on the ice of sea for the first time this winter and today we also were there. This is great time! Especially because I know that in couple of weeks we share the best areas with adders, ticks and house builders :( So, let's enjoy this as long as it lasts.

- Kuvasatoa tältä viikolta // Pictures from this week

Kaikki koirat eilisellä lenkillä. Jos mietityttää miksi Leyalla on hihna perässään, niin ihan varmistamaan, että sen saa lenkin jälkeen kiinni. Nimim parikin tuntia sitä pyydystänyt.

// All the dogs yesterday. If you are wondering why Leya has a leash, it is there to make sure that I can catch her after the walk. Previously I have been catching her for couple of hours.

Isä ja tytär eilen // Father and daughter yesterday

Yoda tänään taistelemassa koivunoksan parissa. // Yoda today fighting with a birch

Leya ja Kalimenoja. Tämä kuva kuvaa erinomaisesti Leyan luonnetta: se on todella utelias ja haluaa aina osallistua kaikkeen. Pysähdyin ottamaan kuvaa ojan sulasta kohdasta ja Leya tuli katsomaan mitä minä kuvaan.

// Leya and a little stream nearby. This picture shows in an excellent way the temperament of Leya: she is really curious and wants to take part in anything. I stayed for taking a picture of the melted area of the stream and Leya wanted to see what I am shooting.

Tässä kuva tilanteesta kotona puoli tuntia lenkiltä paluun jälkeen ;) // This is a picture of the situation at home half an hour after we came from the walk ;)

Meidän kevääseemme kuuluu olennaisena osana myös pihalla ahkerasti liikkuvat fasaanit. Allaolevassa kuvassa näkyy uros ja kolme naarasta. Tälle keväälle parhaimmillaan olemme nähneet kerralla 1 + 4 parven, aikaisempina vuosina suurempiakin.

// An essential part of our spring are the pheasants which come to our yard. 

Meidän koiramme, kasvattimme tai koiriemme jälkeläiset ovat viime aikoina olleet mukavan aktiivisesti esillä koiranäyttelyissä.

 Our dogs, our breeding or offspring of our dogs have been lately pretty active in dog shows.

- Lauantaina 25.2.2012 Hessun ja Doriksen pennut Bruno (Hihhii Bruno Mars) ja Pimu (Hihhii Bette Midler) osallistuivat Lohjalla pentunäyttelyyn. Tuomari oli Maija Mäkinen. Sekä Bruno että Pimu saivat kp:n ja voittivat luokkansa. Lopulta Brunosta tuli VSP-pentu ja Pimusta ROP-pentu. Onnittelut, Miia!

 On Saturday February 25th 2012 Hessu's and Doris's puppies Bruno (Hihhii Bruno Mars) and Pimu (Hihhii Bette Midler) took part in a puppy show in Lohja. The judge was Maija Mäkinen. Both Bruno and Pimu were given prize of honour and they won their classes. Finally Bruno was BOS-puppy and Pimu BOB-puppy! Congratulations, Miia!

- Sunnuntaina 26.2.2012 Tito (Tyystilyksen Armas Valentino) osallistui Tuusniemen ryhmänäyttelyyn. Tuomarina oli Unto Timonen. Titolle hieno arvostelu: "Hyvä koko ja mittasuhteet. Esitetään tänään hyvin hoikassa kunnossa. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturinta saisi olla täyteläisempi, rungoltaan hieman voimakkaampi. Riittävästi kulmautunut takaosa. Liikkuu vielä takaata kapeasti. Etuliike saa vielä tasoittua." Tito sai JUN EH, JUK 2.

 On Sunday February 26th 2012 Tito (Tyystilyksen Armas Valentino) went to Tuusniemi group show (only for FCI5 and FCI9). The judge was Unto Timonen. Tito got a nice critique (freely translated): "Good size and proportions. Shown today in very lean condition. Beatiful head and expression. Good neck and topline. Forechest could be richer, from the body stronger. Enough angulated rear. Moves still narrow in rear. The movement in front could be more stable." Tito got JUN EH (= very good) and was 2nd in class.

- Lauantaina 3.3.2012 matkustimme Hannen ja Titon kanssa kimppakyydillä Enon ryhmänäyttelyyn. Siellä villakoirat tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki, uusi tuttavuus minulle. Tito oli seurueemme koirista ensimmäisenä kehässä. Titolle erinomainen arvostelu: "Iloinen ja reipas, kauniisti liikkuva, vielä kauttaaltaan kapea uros. Hieman ulkonevat poskiluut, muuten hyvä pään pituus ja linjat. Hyvä ylälinja, hyvin kulmautunut. Lupaava eturinta. Sopiva luusto. Pentuturkki vaihtumassa. Väri saisi olla syvempi musta." Tuloksena JUN ERI, JUK 1. Alla kuva Titosta kehässä.

 On Saturday March 3rd 2012 we travelled together with Hanne and Tito to Eno to a group show (for FCI5 and FCI9 as well). There the judge for the poodles was Veli-Pekka Kumpumäki. I had never before shown to him. Tito was the first dog of ours to enter the ring. He got an excellent critique (freely translated): "Glad and brave, beautifully moving, still thoroughly narrow male. A little protruding cheek, otherwise good length and lines of head. Good topline, well angulated. Promising forechest. Convenient bones. Changing the puppy coat. Colour should be darker black." Tito got JUN ERI (= excellent) and won the class. There is a picture of Tito below.

- Seuraavana koiristamme kehässä oli Leya (Tyystilyksen Aito Ystävä). Arvostelusta huomaa, kuinka saman näköisiä ja oloisia ne todellakin Titon kanssa ovat: samat asiat, vain toisin sanoin ilmaistuna. Leyan arvostelu: "Erittäin hyvä kehys. Vielä kesken kehityksen. Pitkä pää, posket saisivat olla hiotummat. Erittäin hyvä ilme. Kaunis ylälinja. Hyvin kiinnittynyt häntä. Sopiva luusto, tasapainoiset kulmaukset. Runko saa vielä tanakoitua. Pentuturkki vaihtumassa. Väriltään vielä kovin rusehtava. Hyvät ryhdikkäät liikkeet." Leyalle myös JUN ERI, sijoitus JUK 2. Leyan kuva alla.

 The next one of our dogs to the ring was Leya (Tyystilyksen Aito Ystävä). It is easy to notice from the critique how similar Tito and Leya are: same things are mentioned though with different words. Leya's critique (freely translated): "Very good frame. Still developing. Long head, the cheek should be more refined. Very good expression. Beautiful topline. Well set tail. Convenient bones, balanced angulations. The body should get stronger. Changing the puppy coat. Still quite brownish in colour. Good, bearing movements." Leya got also JUN ERI (= excellent) and was 2nd in her class. There is a picture of Leya below.

- Koko villakoirakehän viimeisenä koirana areenalle astui Hessu (Mermarittan Cowboy Coffee). Hessun arvostelu: "11-vuotias, erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen esitetty uros. Ilmeikäs pää, joka voisi olla astetta pitempi. Kaunis ylälinja, hyvä luusto ja eturinta. Hyvin kiinnittynyt häntä. Kauniisti nyörittynyt turkki ja hyvä musta väri. Liikkuu hyvin, hyvällä ryhdillä." Hessulle VET ERI, VEK 1, SA, PU 2, ROP-VET. Olisivathan tuomari ja kehäsihteeri Hessulle vara-sertinkin halunneet antaa, mutta eihän muotovalio sitä voi vastaan ottaa ;)

 The very last dog to enter to the poodle ring was our Hessu (Mermarittan Cowboy Coffee). Hessu's critique: "11 years old, shown for his age in a very good condition. Expressive head which could be a little longer. Beautiful topline, good bones and forechest. Well set tail. Beautifully corded coat and good black colour. Moves well with good carriage." Hessu got VET ERI, VEK 1, SA (certificate quality), was Best male 2 and BOB-veteran. Both the judge and secretary would have liked to give him a res-cac as well but he is already a champion ;)

- Jäimme odottamaan veteraanien ryhmäkehää, jonka arvostelu Leni Finne, myöskin uusi tuttavuus minulle. Kun BIS-VET 4 -sija meni hienolle tiibetinterrierille, olin varma, ettei tuomarin rohkeus riittäisi sijoittamaan Hessua. Mutta mitä vielä, Hessu oli lopulta BIS-VET 3! Ei huono alku vanhuksen näyttelyvuodelle! Kuva Hessusta alla, toinen löytyy näyttelyn tulossivulta!

 We stayed at the show and waited for the group ring for the veterans. There the judge was Leni Finne. I had never before shown dogr for her either. When she placed a fine tibetan terrier as a BIS-veteran 4 I thought that she has not enough courage to place Hessu at all. But I was wrong! Finally Hessu was BIS-VET 3! Not a bad start for our senior's show year! There is a picture of Hessu below, another one can be found on the result page of the show.

Hessu aloittaa näyttelyvuotensa lauantaina, joten sen oli aika päästä eroon elokuun loppupuolelta asti kasvaneista "housukarvoista". "Sämpylöiden" ja "ison turkin" väliinkin oli kasvanut hienoja nyörinalkuja! Hessulla nyörien kasvatus on kyllä varsin vaivatonta: ne tulevat aivan itsestään. Tein konetyöt Hessulle ennen pesua, koska pesin sen 1,5 viikkoa sitten. Tuolloin lyhentelin myös nyörejä vähän kauttaaltaan. Alla kuva suunnilleen alkutilanteesta. Huom! Kuvat vääristävät Hessun väriä - se on edelleen korpinmusta!

 Hessu will have his first dog show for the year on Saturday. So I groomed today his "trousers" which had been growing since the end of August. There were lots of fine, tiny cords there. It is extremely easy to have Hessu as a corded poodle: he gets cords with no effort at all. I clipped him before washing because I had washed him just 1,5 weeks ago. That time I even shortened cords a bit. The picture that follows is of Hessu in the beginning of the grooming today. NB! The picture does not show his real colour: Hessu is still pitch black!

Seuraavassa kuvassa takaosaan on tehty konetyöt // In the next picture I have done the clipping in his rear.

Viimeisessä kuvassa konetyöt on tehty kauttaaltaan muualle paitsi varpaisiin. Tällä hetkellä Hessu on jo pestykin (nyöriturkin kanssa ei nyt ole niin nöpönuukaa missä vaiheessa näyttelyyn nähden se pestään) ja kohta aloitan sen kuivaamisen Metrolla. Aikaa kuivaamiseen menee sellaiset 3 tuntia. Sitten ennen näyttelyä käyn vielä nyörien "juuret" läpi eli irrotan pesussa toisiinsa tarttuneet nyörit ja katson että nyörit ovat suunnilleen yhtä pitkiä kummallakin puolella ja teen mahdollisesti pientä muotoilua. Näyttelypaikalla viimeistelyyn riittää tukan sitominen kiinni. Mutta tiedättekö mikä nyöriturkissa on parasta? Kukaan ei voi sanoa, että koira on trimmattu väärin, koska kukaan ei tiedä miten se pitäisi trimmata ;)

 In the last picture Hessu has been clipped all over except the toes. When I am writing this I have even washed him (with a corded coat it is not that exact when you wash a dog for a show) and I will start drying him in a while. Drying takes about three hours with a power dryer. Before the show I will check the coat and "tear" cords apart (they stick together during the bath) and check also that the cords are even length in both sides. At the show it is I only need to tie up his hair. But do you know what is the best with a corded poodle? No one can say that you have groomed you dog in a wrong way because no one knows how it should be groomed ;)

Kahdella meidän koirista on synttärit tässä kuussa: Mortilla (12. päivä), joka täyttää 7 vuotta ja Leya (14. päivä), joka täyttää 1 vuotta.

Eilen aamulenkillä otin synttärisankarikaksikosta valokuvan, joka kuvaa hyvin niiden luonnetta: kovaa vauhtia eteenpäin, tytär edellä, isä perässä. Kuvanottohetkellä oli muuten 30 astetta pakkasta. Ei paljon parivaljakkoa haitannut!

 Two of our dogs have their birthday in this month: Mortti (on the 12th) who will be 7 years and Leya (on the 14th) who will be 1 year.

During the morning walk yesterday I took a picture of those ones. The picture shows their character nicely: with full speed forward, daughter in lead, father running behind. By the way, it was -30 Celsius degree as I took the picture. Did not bother those two ones!

Meidän Leyan elämä on varmaan aika onnellista ;) Sillä on perheessä äiti-koira, joka pitää sen kovassa kurissa (ei ehkä niin onnellinen asia), isä-koira, jonka kanssa on ihana juosta, painia, rämpiä umpihangessa, uida ja jahdata lintuja. Lisäksi sen elämässä on leikki-setä / iso-setä Hessu, joka on maailman turvallisin nukkumakaveri. Hessu ei koskaan murise Leyalle (jollei ole erityisen suurta syytä) ja sen viereen saa aina käpertyä nukkumaan.

 I think the life of our Leya is quite happy ;) She has in the family her mother-dog who keeps Leya under strict control (maybe not that happy thing), father-dog who is always ready to run, wrestle, wade in deep snow, swim and hunt birds. Furthermore Leya has great-uncle Hessu who is the safest sleeping mate in the whole world. Hessu never growls to Leya (except if there is a special strong reason) and she can always snuggle to sleep with him.

Koirilla oli tylsää. Niitten kanssa ei ollut tehty yhtään mitään. Aamulla käveltiin vain 4 kilometrin matka Maken työpaikalle, ajettiin autolla kaupunkiin, jossa Yoda pääsi kylään esikoisemme luokse, josta haimme Mortin taas kotiin ja taas ajeltiin autolla. Kotona koko nelikko pääsi yhdessä takapihalle jahtaamaan fasaaneita ja sitten vielä käytiin noin puolen tunnin lenkki vapaana metsässä. Lisäksi kotona on ollut suuria puruluita jyrsittävänä.

No, ei auttanut kun taistella koirien tylsistymistä vastaan käytävätokoilulla. Yhteispaikallaoloa ja yksilöittäin jotain. Leyalle perusasentoa, seuraamisen alkeita, luoksetuloa ja vähän liikkeestä seisomisen aloittelua. Yodalle liikkeestä maahanmenoa (se on Yodalle erityisen vaikea!), kaukokäskyjä, luoksetuloa, liikkeestä seisomista. Hessulle kaukokäskyjä, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista sekä luoksetuloa. Mortille melkolailla sama paketti kuin Hessulle. Lopuksi vielä - aiempaa energisemmille koirille - yhteispaikallaoloa (postauksen lopussa kuva nelikosta). Nämä täytyy varmaan viedä uimaan koirauimalaan, että virta lähtee. Vai lähteekö sittenkään?

 The dogs were bored. We hadn't done anything with them. In the morning we walked only 4 kilometres to Make's job, took the car to the town where Yoda visited our first born child with me, we took Mortti home from there and drove the car again. At home I let all four dogs run on backyard and hunt pheasants. Then we walked about half an hour in the forest, the dogs running free. At home they have also had large bones to chew.

No help, I had to fight against dogs getting bored with training some obedience in the corridor. "Stay" all dogs together, then some individual moments. With Leya basic position, basics of heeling, come and basics of stand when heeling. With Yoda down when heeling (it is very difficult to her!), distant commands, come, stand when heeling. With Hessu distant commands, down and stand when heeling and come, with Mortti the same things as with Hessu. At the end still "stay" with all four - even more energetic dogs than in the beginning - together (there is a picture of the dogs in the end of this message). I suppose these ones should be taken to swim to loose their energy. Or will they loose it in any way?

- vasemmalta // from the left Mortti, Leya, Yoda, Hessu

Eilen Tito (Tyystilyksen Armas Valentino) ja Leya (Tyystilyksen Aito Ystävä) korkkasivat virallisten koiranäyttelyiden uransa. Paikka oli Kajaani kv ja tuomari muutoksen jälkeen Pirjo Aaltonen. Reetta toimi kummankin koiran handlerina, eikä huonosti toiminutkaan.

Tito osallistui junioriluokkaan kahden muun uroksen kanssa. Titolle JUN ERI (kuten muillekin luokassa) sekä sijoitus JUK2. Kukaan luokasta ei saanut SA:ta. Titon arvostelu: "Hoikassa kunnossa esiintyvä nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät silmät ja kaunisilmeinen pää. Hyvä pää. Rungon tulee kehittyä. Vielä ohuessa karvapeitteessä. Liikkuu kevyesti. Tarvitsee aikaa."

Leya osallistui niinikään junioriluokkaan kahden muun nartun kanssa. Leyalle myös JUN ERI (kuten muillekin) ja sijoitus luokassa JUK3, luokan voittaja sai SA:n. Leyan arvostelu: "Vielä kovin keskeneräinen 11 kk vanha narttu, joka vielä hieman ilmavassa vaiheessa. Hyvät mittasuhteet. Varsin hyvä pää. Hyvä häntä. Riittävät kulmaukset. Runko tarvitsee aikaa. Liikkuu kevyesti, vielä edestä epävakaasti." Alla kuva Leyasta kehässä.

Näiden sisarusten kohdalla seuraava jännittämisen aihe on terveystarkastukset (silmät, polvet, lonkat ja kyynärät), joihin ne menevät pari päivää 1-vuotis syntymäpäivänsä jälkeen.

 Yesterday Tito (Tyystilyksen Armas Valentino) and Leya (Tyystilyksen Aito Ystävä) went to their first official dog show. It was held in Kajaani and the judge had been changed to Pirjo Aaltonen from Finland. Reetta handled the both and did good work.

Tito participated in junior class with two other males. Tito got JUN EXCELLENT (like the others in class as well) and the placement was JUK2. None of the class was given CK. Tito's critiques freely translated: "In a lean condition shown young male with good proportions. Good eye and a head with beautiful expression. Good head. The body has to develop. Still in thin coat. Moves lightly. Needs time."

Leya participated also in junior class and as well with two other participants. She got also JUN EXCELLENT (like the others in class as well) and her placement was JUK3, the winner of the class got CK. Leya's critiques freely translated: "11 months old female, development still in progress and is a bit in an airy stage. Good proportions. Pretty good head. Good tail. Enough angulated. The body needs time. Moves lightly, still unsteadily in front." There is a picture of Leya in the ring beneath.

The next theme to be tensed of with these youngsters is their health checks (eyes, knees, hips and elbows) which will be done a couple of days after their 1st birthday.

Myös kaksi Hessun ja Doriksen pennuista on käynyt näyttelyissä, tosin epävirallisessa pentuluokassa vasta, koska ovat niin nuoria vielä. Viikko sitten viikonloppuna Bruno (Hihhii Bruno Mars) ja Pimu (Hihhii Bette Midler) osallistuivat kumpanakin päivänä Virossa ryhmänäyttelyyn. Lauantaina Brunolle PEK 1, KP, ROP-pentu sekä BIS2 pikkupentu, ja Pimulle PEK 1, KP ja VSP-pentu. Sunnuntaina Bruno: PEK 1, KP, VSP-pentu ja Pimu: PEK 1, KP, ROP-pentu. Ei huonosti ;) Onnittelut Miialle myös Astan (Hihhii Asta on Nasta) menestyksestä samalla reissulla! Nyörivillakoira ja kumpanakin päivänä SERT ja VSP!

 Also two of Hessu's and Doris' puppies has been to a dog show, only on an unofficial puppy class because they are still so young. A week ago Bruno (Hihhii Bruno Mars) and Pimu (Hihhii Bette Midler) participated on both days on a group show in Estonia. On Saturday Bruno got PEK 1, prize of honour, BOB-puppy and BIS2 of small puppies and Pimu PEK 1, prize of honour and BOS-puppy. On Sunday Bruno: PEK 1, prize of honour, BOS-puppy and Pimu: PEK 1, prize of honour and BOB-puppy. Not bad ;) Congratulations to Miia also for Asta's (Hihhii Asta on Nasta) success on the same trip! Corded poodle, CAC and BOS on the both days.

Nyt on takkuja elämässä. Leyan turkki on yltäpäältä takussa, sillä on kunnon takkukausi menossa. Se on pesty viimeksi kaksi viikkoa ja takkuja riittää taas. Harjasin tänä aamuna siltä ison turkin ja mahan alusen. Aikaa meni 1 tunti, 40 min. Vielä on huopuneet jalat ja häntä jäljellä. Annan koiran vähän aikaa levähtää, kun se oli niin kiltisti kun sitä harjasin. Illalla sillä on vielä pesu ja trimmi edessä.

Hessun Ruotsissa olevien pentujen kanssa takkuaa. Tai ei pentujen vaan kasvattajan. Kiitos lähimmilleni, jotka asiasta tietävät ja ovat olleet eri tavoin apuna ja tukena.

Sukan kutominenkin (= intohimoni erityisesti vaikeina hetkinä) takkuaa. Tein rakkaalleni palmikkovartisia sukkia joululahjaksi ja kun jälkimmäisen sukan vartta oli neulomatta muutama sentti, huomasin, että varret ovat eri pituiset! No, armaani lohdutti minua sanomalla, ettei huomaa eroa, kun hänellä on eri pituiset jalat (onko, totuutta en tiedä). Alla kuva sukista.

P.S. Mortin pennut ovat ihania! Kävimme niitä maanantaina taas tervehtimässä. Siellä olisi vielä kaksi urospentua vailla kotia ;)

  There are tangles in my life. Leya's coat is full of coat, she is deeply in the tangle period. She has been washed two weeks ago. I brushed her mane and belly in the morning. It took 1 hour and 40 minutes. I have still felted feet and tail to brush. I let her rest a while because she behaved so nicely when I was brushing her. I will wash and groom her in the evening.

I have tangles with Hessu's puppies in Sweden, too. Or actually not with the puppies but the breeder. Thanks to my nearest ones who know about that and have in many ways helped and supported me.

Also knitting socks (my passion in hard times) gets tangled. I knitted socks with plaits to my love for the Christmas present. When I had only few centimetres left to finish the second sock, I noticed that the leg parts differed in length! My love comforted me by saying that he won't notice the difference because his legs also differ in length (I don't know if it is true). There is a picture of the socks below.

P.S. Mortti's puppies are lovely! We visited them again on Monday. There are still two male puppies looking for good homes ;)

Hessun ja Inan pennut syntyivät 3.11.11 kennel Brown Promisessa, Ruotsissa. Pentuja on neljä, yksi uros ja kolme narttua. Nartuista kaksi etsii omaa, aktiivista perhettä. Pentujen sukusiitosprosentti kymmenellä sukupolvella on 2,28% ja kahdellatoista 4,36%. Linkki pentujen sukutauluun.

Alla kaksi kuvaa pennuista.

 Hessu's and Ina's puppies were born on November 3rd 2011 at kennel Brown Promise in Sweden. There are four puppies, one male and three females. Two females are available to active families. The COI of the puppies counted with ten generations is 2,28% and with twelve generations 4,36%. A link to their pedigree.

There are two pictures of the puppies below.

 Mitä kuva esittää?

 What is it there in the picture?

Sehän on meidän Hessu nukkumassa lattialla! Vaikka kuva ei muuten ole kummoinen, mielestäni se esittelee mainiosti nyörivillakoiramme upeita nyörejä!

 It is our Hessu sleeping on the floor! Though the picture is not good otherwise, I think it shows well the gorgeous cords which our corded poodle has.

Perjantaina pakkasimme koirat ja pari lasta autoon ja suuntasimme mökillemme Puolangalle. Perjantaina ei sen kummempia aktiviteetteja ehditty harrastaa, ilta meni mökkiä lämmittäessä.

 On Friday we packed the dogs and couple of children in a car and headed towards our cottage in Puolanka.

**Lauantaina suuntasimme Kajaaniin agilitykilpailuihin. Reetta ja Yoda oli ilmoitettu sekä agility- että hyppyradalle. Kisoissa tuomarina toimi Anders Virtanen. Kisapaikka oli hevosharrastuskeskuksen maneesi, joka oli todella kylmä. Ensin vuorossa kolmosilla oli agilityrata. Reetta ja Yoda tekivät ihan ok työtä koko radan, myös alun kiemura, jonka suorittamista lämmittelyesteillä pohdittiin ja harjoiteltiin, meni ihan ok. PAITSI keinu oli vaihteeksi ihan katastrofi. Make kuvasi koirakon radan ja katsoi videolta, että keinun suorittamiseen meni Yodalta 10 sekuntia. No, Mortilla on joskus mennyt 13 (tai 15) sekuntia, joten siitä vielä jäätiin. Tuloksena joka tapauksessa 5,96 ja tämä kaikki yliaikaa. Sijoitus kahdeksan koirakon joukossa neljäs. Hyppyradalla ei tietenkään keinuongelmaa ollut. Sen sijaan Yoda kiersi toisena(?) esteenä olleen muurin (tämän Reetta radan jälkeen kuittasi heti omaksi virheekseen; sanoi lähteneensä liikkeelle liian aikaisin) ja tästä siis vitonen. Reetan mielestähän vitonen = häviö, joten hän ei turhia kiireitä loppuradalla pitänyt. Sen sijaan hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja kokeili kisaradalla sellaisia ohjausvaihtoehtoja, joita ei ehkä muutoin olisi tullut kokeilleeksi. Rata näytti varsin sujuvalta, joten näitä voi joskus toiste kokeilla ihan "kunnon" kisaradallakin. Koirakon tulos lopulta 11,74, josta siis 6,74 yliaikaa. Tällä irtosi kuitenkin sijoitus 3. ja palkinnoksi hieno ruusuke sekä suklaalevy.

 On Saturday we drove to Kajaani because Reetta and Yoda took part in two agility starts, an agility course and a jumping course. The judge was Anders Virtanen. The competitions were arranged in a riding hall and it was freezing cold. The first start for the class 3 was the agility. Reetta and Yoda worked nicely through the whole course, even the more problematic beginning which Reetta considered and trained before the start went well. All EXCEPT the seesaw which was a disaster. It took 10 seconds from Yoda to do that. Well, Mortti has once spent 13 or 15 seconds on the seesaw... The result was finally 5,96 and all of that overtime. Reetta and Yoda were 4th among eight participants. There was of course no problem with a seesaw on the jumping course. But Yoda passed by the panel jump which was the second(?) obstacle on the course. After that Reetta was no in hurry because according to her 5 faults = loss. She tried some different techniques which she probably would not have done otherwise - and they worked. So it was a good course anyway. Their result was 11,74 of which 6,74 overtime. They were 3rd and got a nice rosette and a chocolate bar.

Yoda keinulla // Yoda on the seesaw. Photo by Hanne Seppänen

Vauhtia // Speed (photos Hanne Seppänen)

Ja Mortti nykyturkissaan. Oletteko sitä mieltä, että turkille pitäisi tehdä jotain? Uskotteko, jos sanon, että Mortti ei ole takussa?

// And Mortti in today's coat. Do you think that something should be done to that coat? Do you believe that he has no tangles?

(photo Hanne Seppänen)

**Kisojen jälkeen kävimme Kajaanissa tervehtimässä kasvattiamme Titoa (linkki blogiin). Titon omistajat Hanne ja Arto olivat myös seuraamassa Reetan ja Yodan edesottamuksia agilityssä. Viimeksi näimme Titon heinäkuussa, kun se oli ilostuttamassa meidän ja erityisesti sisarensa elämää. Titosta on tullut hieno poika! Sillä on selkeä sukupuolileima ja kivekset paikoillaan. Muutoin se kyllä muistuttaa kovasti Leya-siskoaan. Kuvia ei tällä kertaa otettu, koska Make unohti kameransa akun kotiin ;)

Lauantai-iltana saunottiin ja saunovat koiramme Yoda ja Leya pääsivät tietysti mukaan.

 After the competitions we visited our puppy Tito (a link to his blog). Tito's owners Hanne and Arto were already with us at the competitions. We had seen Tito previously in July when he delighted our and especially his sister's life. Tito had become a good-looking male! He is clearly masculine and the testicles are on their place. Otherwise he reminds his sister Leya a lot. We took no picture, because Make forgot the battery of his camera at home ;)

On Saturday-evening we went to sauna and of course also Yoda and Leya came with us.

**Sunnuntaiaamuna Rasmus tallasi ohjeitteni mukaan kahdeksan jälkeä koirille. Oli kyllä luksusta lähteä treenaamaan suoraan "kotiovelta". Tällaiset olosuhteet kun kotiin saisi, niin avot! Ihan huippua! Tilaa riitti hyvin suunnitella kaikille koirille treenit eri puolille tonttia. Leya ajoi kolme lyhyttä jälkeään koirista ensimmäisenä. Sen kanssa on kokeiltu jäljestämistä joskus aiemmin yhden kerran pikaisesti. Nyt se ajoi jäljet kuin vanha tekijä! Ei ole kyllä omena pudonnut kauaksi puusta, hyvin on jälkigeenit tähän koiraan osuneet. Hieman se oli kummissaan, kun Rasmus liikkui mökin pihassa ja kuitenkin vaikutti niinkuin Rasmus olisi mennyt jälkeä pitkin. Mutta hyvin Prinsessa keskittyi työhön. Sitten oli Hessun vuoro. Tässä vaiheessa Reetta oli jo sulkenut Mortin mökin makuuhuoneeseen, koska Mortti TIESI mitä tehtiin, eikä meinannut malttaa odottaa vuoroaan. Hessulla oli myös kolme lyhyttä jälkeä. Se lähti jäljelle todella hyvin ja työskenteli intensiivisesti. Sama toisella jäljellä, hienoa työtä. Mutta kolmas jälki tökki sitten ihan täysillä. Ei mitään intoa, ihan niinkuin se ei olisi yhtään tajunnut mistä on kyse. Ilmeisesti se kuvitteli saavansa tennispallon toisen jäljen päästä, mutta se ei odottanut edes kolmannella jäljellä... Sitten kävikin kummallinen juttu: Hessun jäljen kolmatta makupalapurkkia ei löytynyt mistään! Mihin lie kadonnut? Sitä etsittiin usean koiran ja ihmisen voimin, mutta se jäi löytymättä. Mortille Rasmus teki yhden pidemmän jäljen ja merkkasi sen aika tiheään. Mortillahan tahtoo olla varsin itsevarma ote jäljestämiseen, se luulee osaavansa tosi hyvin. Sitten kun sillä tulee hukka, sekä ohjaaja että koira sekoaa ja talloo jäljen. Tiheästi merkityllä jäljellä niin ei käynyt ja loppupalkkakin löytyi mainiosti. Yodan jälki oli yhtä pitkä kuin Mortin, mutta vanhentui kauimman aikaa. Yoda on jäljestyksessä todella hyvä. Se työskentelee rauhallisemmin ja tarkemmin kuin Yoda. Rasmukselta oli pudonnut yksi muovisuikale, jolla jäljet merkittiin ja Yoda merkkasi senkin! Sillehän ei ole opetettu noutoa tai esineiden merkkaamista, mutta niin vain se ilmaisi tuon. Seuraavalla kerralla sille voisi jo kokeilla esinettä / esineitä jäljellä.

 On Sunday morning Rasmus walked eight tracks for the dogs after my advice. It was pure luxury to be able to train straight from the housedoor! I would be extremely happy to have such a training conditions at home! There was enough space to plan the tracks for each dogs in different parts of the area. Leya was first to track. We had trained once before with her, only shortly. Now she had three short tracks and worked like she had always done it! She has really got genes from her parents! Hessu was the next one to train. He had also three short tracks. He did the first track very nicely, worked intensively, the same on the second track. But on the last he did not work at all. It was like he had waited to get his tennisball from the second track, though it was not even on the third track. It also happened something weird: I did not find his treat bowl at the end of the track. We did not even find it with several people and all dogs! Rasmus made a longer track for Mortti and marked it precisely. The problem with Mortti is that thinks he can track very well. When he looses the track, both the handler and the dog freak out and tramp on the track. It did not happen on a track which was properly marked and Mortti found his treat with no problem. The track for Yoda was as long as for Mortti but was oldered the longest time. Yoda is really good at tracking. She workes calmer and preciser than Mortti. Rasmus has lost one piece of plastic on the track and Yoda even showed it to me. We have not taught her retrieving or item searching, but anyway she showed me that. Next time we could have an item on her track on purpose.

**Jäljestyksen jälkeen lähdimme retkelle Hepokönkään vesiputoukselle. Kylläpä se olikin komea, todella vierailun arvoinen. Alla olevassa kuvassa Rasmus.

 After tracking we went to see Hepoköngäs waterfall. It really was great and worth visiting. Rasmus is in the picture below.

Reetta koirien kanssa. // Reetta and the dogs.

Ylempi kuva otettu kännykän zoomilla, alempi näyttää kuinka kaukana Reetta ja koirat oikeasti olivat! Tähän voisin lainata siskoni sanoja: "I love my S2". // The picture above is taken with a zoom of my cell phone, the lower one shows how far away Reetta and the dogs really were. Here I could borrow my sister's words:"I love my S2."

Viime viikolla minä ja Rasmus kävimme Ruotsissa 2000 km pitkällä reissulla. Tehtävänä oli viedä Hessu astutusmatkalle. Koska nartun tärppipäivät olivat tällä kertaa myöhemmin kuin aiempien pentueidensa aikana, me ehdimme jo kotiin ennen kuin astuminen ensimmäisen kerran tapahtui. Kyseinen narttu on erittäin mukavaluonteinen, ruskea, B-lonkkainen Brown Promise Tina-Turner, joka on palkittu näyttelyssä ykkösellä. Erityisen mielenkiintoista tässä yhdistelmässä on, että sen sukusiitosprosentti on nykyisovillakoiralle melkoisen alhainen: 10 sukupolvella 2,28% ja 12 sukupolvella 4,36%. Tästä yhdistelmästä odotetaan siis sekä ruskeita että mustia, täyspäisiä isovillakoiria. Kasvattajan nettisivut löytyvät täältä. Yhdistelmän pennuista saa luultavasti halutessaan pienellä vaivalla nyöriturkkeja, koska myös pentueen emän turkki on herkästi takkuava.

 Last week I made a trip of 2000 km to Sweden with my son Rasmus. Our mission was to take Hessu to mate a brown standard female. Because she was late in her heat, we were already at home when the first mating happened. The female is Brown Promise Tina-Turner, called Ina, she has healthy hips (B), nice character and has been awarded in a dog show. This mating is special because its coi% is remarkably low for nowadays standard poodles, with 10 generations 2,28% and 12 generations 4,36% We are hoping for both brown and black puppies, with excellent character. Breeder's homepage is found here. I suppose the puppies will get corded coats easily because also the dame gets tangles.

Reissua kuvin esiteltynä:

 Some pictures from the trip.

Ensimmäinen pysähdyspaikka kotoa lähdön jälkeen, vähän Piteån alapuolella.

// The first stop since we left home, a bit south from Piteå.

Sama paikka. Ihan kuin Hessu tietäisi, että edessä on vielä pitkä ajomatka ja venyttelee siksi huolellisesti.

// Same place. As if Hessu knew that it will be a long ride and stretches carefully.

Näimme pari tällaista rekkaa matkan varrella. // We saw couple of trucks with that logo on our way.

Joutsenpari Torsmyranilla Umeån eteläpuolella. // A swan couple on Torsmyran, south from Umeå.

vas. Hessu, Bim (Brown Promise Be My Girl, Inan edellisestä pentueesta) ja Ina

// From the left: Hessu, Bim (Brown Promise Be My Girl from Ina's previous litter) and Ina.

Hanhiparvea muuttomatkalla, kuvattu auton ikkunasta. // Geese on their way to south. Picture taken through a car window.

Kävimme kokeilemassa Skulebergetin valloittamista. Ylös asti emme päässeet, mutta luolalle saakka sentään. Tosin Hessu piti jättää todella jyrkän kohdan alapuolelle siksi aikaa, kun kävimme luolassa. Harmi vain, että sää oli erittäin sumuinen kun olimme Skulebergetillä. Sieltä olisi ollut hieno näköala merelle.

// We tried to conquer Skuleberget . We did not reach the top but we made it to the cave. Though, we had to leave Hessu a bit lower when we visited the cave. What a shame that the weather was really foggy. The view to the sea would have been great.

Ylitimme Höga Kusten Bron mennen tullen. // We crossed the Höga Kusten Bridge.

Kävimme tervehtimässä Ruotsissa asuvaa siskoani ja tutustumassa hänen koiraansa Ebbaan. // We visited my sister who lives in Sweden and greeted her dog Ebba.

'

Siskon talon vieressä olevassa metsässä kasvaa runsaasti riidenliekoja (toivottavasti tunnistukseni osui oikeaan). // There are lots of Lycopodium annotinums growing in the forest beside the house of my sister (I hope I identified it right).

Sundsvallin Hööksiltä ostimme Leyalle tuliaisiksi lelun, joka näytti parin minuutin leikin jälkeen tältä. // We bought a toy for Leya as a souvenir at the Hööks in Sundsvall. After two minutes' play it looked like this.

Sillä aikaa kun me olimme poissa, myös Mortti oli treffeillä. Se treffasi mukavaluonteista, tervelonkkaista-, polvista ja -silmäistä mustaa villakoiratyttöä, joka ei ole käynyt koiranäyttelyissä. Myös tämän yhdistelmän sukusiitosprosentti on erittäin alhainen ja nämä pennut ovat PRAprcd-terveitä. Mikäli musta Mortin lapsi kiinnostaa, ottakaa yhteyttä, niin annan nartun omistajan yhteystiedot.

 As we were away, also Mortti had dates. He dated a black poodle female who has healthy hips, knees and eyes but has not been to the dog shows. COI% in this mating is also remarkably low and the puppies will be PRAprcd normal by parentage. If you are interested to get a black puppy after Mortti, please contact me and I will give you the contact information to the owner of the female.

Meidän oma seuramme järjestää tänä vuonna nuorten SM-kisat ja tänään vuorossa oli agility. Reetta oli ottanut urakoitavakseen kisaamisen neljän koiran kanssa. Reettahan ei viime aikoina pahemmin ole harjoitellut. Laskeskeltiin, että esim Yoda on käynyt treenaamassa tänä kesänä noin neljä kertaa ja Hessu kerran.

Kisat Reetta aloitti kuitenkin lainakoiralla, eli kisakoirana oli shelttinarttu Jenna Jo ykkösluokkaan tuomarina toiminut Eeva-Liisa Pohjanen oli tehnyt todella haastavat radat: kaikki kontaktiesteet, joista keinu vielä ennen puomia ja kiemuroita sinne tänne ja tuonne. Ei ollut minun toiveeni viime vuoden kisojen kaltaisista iloisista radoista mennyt perille :( Jennahan ei osaa ei keinua eikä pujottelua. Eli toiveet eivät olleet ennen sen rataa korkealla. Mutta mitä Jenna teki! Se meni keinun todella vauhdilla, siitä näki, että se ihan hämmästyi sitä itsekin. Pujotteluun Reetta sai sen myös menemään mukavasti sisään ja loppuun saakka, eikä Jenna edes arastellut radan loppupuolella ollutta puomia. Tulokseksi nolla ihanneajan alitus ihan mukavasti ja lopulta mini-ykkösten ikäluokan kisan voitto - ja paikka iltapäivän finaaliin! Uskomatonta! Jenna on treenannut tänä kesänä kaksi kertaa ja viimeisen vuoden aikana alle kymmenen kertaa. Lahjattomat treenaa!

Seuraavana vuorossa meidän poppoosta oli Hessu-vanhus. No, Hessu teki Hessut ja meni radalle pitämään hauskaa. Ehkä toisella yrittämällä Reetta sai Hessun inhokkiesteelle eli pujotteluun, mutta Reetan huomaamatta H jätti loppua pujottelematta, Reetta jatkoi seuraavalle esteelle ja siitä hyl. Radan loputtua Hessu sai pallonsa palkaksi ja oli todella onnellinen. Ehkä se kaivetaan taas ensi vuoden nuorten SM-kisaan naftaliinista, jos se on vielä siinä kunnossa.

Yoda juoksi SM-kisoissa ensimmäisen kolmosluokan ratansa. Se oli alkukesään ilmoitettu muutamalle radalle, mutta juoksu sekoitti kaiken. Yodahan ei myöskään ole mikään keinufani. mutta tänään se meni radan alkupäässä olleen keinun varsin vauhdikkaasti. Harmi vain, että vähän keinun jälkeen Yodan vauhti hiipui. Tuloksena ratavirheetön rata, mutta reilu 4 sekuntia yliaikaa. Yllätykseksemme tämä kuitenkin riitti finaalipaikkaan tällä erittäin vaativalla radalla.

Mortti pääsi radalle maksikolmosissa. Se oli täynnä intoa, ehkä liikaakin, sillä sen rata päättyi liian aikaisin tehtyyn A-esteeseen.

Reetalla oli siis kaksi koiraa finaalissa. Finaalirata oli nopea "melkein" hyppyrata: kontakteista vain A-este oli radalla, eikä siellä ollut myöskään pujottelua! Ihanneaika oli 35 sekuntia, melkoista pistelyä se siis vaati. Jenna aloitti ykkösluokan koirana ikäluokkansa minien finaalin ja se teki nopean nollan. Tosin yksi pieni 1-2 sekunnin virhe Reetalla tuli radalla. Jennan johto piti kolmosluokkaan saakka. Siellä kaksi koiraa meni sen ohi, suunnilleen sekunnin, korkeintaan kahden erolla. Reetalle ja Jennalle siis SM-pronssia!

Yoda lähti tasokkaan porukan hännillä finaaliradalle. Reetalle tuli vähän kiire hakea Yoda, eikä hän ehtinyt näyttää Yodalle missä me olimme, joten alkupäästä Yoda vähän haihatteli meidän suuntaamme. Mutta se teki myös puhtaan radan ja alitti ihanneajan reilulla 5 sekunnilla. Harmittavasti Yoda jäi neljänneksi. Pronssi olisi ollut vajaan sekunnin päässä. Mutta kaikkinensa hyvä päivä Reetalla!

Huomenna on vuorossa tokokoe, johon Reetalla on ilmoitettu Yoda alokasluokkaan ja Mortti avoimeen. Turha varmaan mainita, että Reetta ei ole harjoitellut lainkaan...

 This year our own dog club arranges the Finnish championships for youth in agility and obedience. Today it was an agility competition. We had registered four dogs for Reetta. Though Reetta has not trained that much lately. We counted that Yoda has trained about 5 times this summer and Hessu once.

But Reetta started competing with a borrowed dog. It was a shetland shepard female Jenna We noticed already from the beginning that the courses, which were made by Eeva-Liisa Pohjanen, will be very complicated and not that easy-going and fun as they were last year in championships for youth. All the contact obstacles were with on the course and seesaw before dog walk. So my wish of nice courses had not reached the target :( Jenna cannot do either seesaw or weave poles. So we did not have any high hopes for her. But what did Jenna do! She did the seesaw with high speed surprising also herself and Reetta got her also into the weave poles very nicely and she did them fine until the end. She was neither at all afraid of the dog walk in the end of the course. So a clear round for Jenna with fine time. Finally she won this competition - and was qualified to the finals! Unbelievable! Jenna has trained twice this summer and less than 10 times during the last year. So, those who can't, train!

The next one to start of our dogs was Hessu the senior. Hessu did it in Hessu's way on the course and had fun. Maybe on the second try Reetta got him into the weave poles but she did not notice that Hessu did not do some poles in the end but went on to the next obstacle and was disqualified. After finishing the course, Hessu got his ball and was extremely happy. Maybe he will start next year in the championships, too, if he still is in a good condition.

Yoda ran her first course in class 3 today. We had registered her to some competition earlier in the summer but she was in heat and was not allowed to compete. Yoda does not either like the seesaw that much. The seesaw was in the beginning of the course and she did it pretty fast. It is a pity that her speed dropped of later on the course. The result was no faults on the track but a little more than 4 second overtime. Surprisingly, Yoda was qualified to the finals on that demanding course!

Mortti ran also a course. He was eager, maybe even too eager and his course ended on a A-frame which he did too early.

So Reetta had two dogs in the finals. The final course was fast, "almost a jumping course". Only contact obstacle was A-frame and there was neither weave poles on the track. The ideal time was 35 seconds, so it demanded fast running. Jenna started her class and did a fast clear round. Though Reetta made a little mistake of 1-2 seconds. Jenna kept the leading position all the way up to the class 3 there two dogs passed by with couple of seconds. So Reetta and Jenna were 3rd and got bronze!

Yoda was among the last ones to start in her qualitative class. Reetta was a bit in hurry to get her to the place and did not have time to show Yoda where we stood, so in the beginning of the course Yoda kept on searching us. But finally she did also a clear round and time was about 5 seconds under the idealtime. Annoyingly she was 4th. Bronze would have been in less than three seconds. But anyway, it was a good day for Reetta.

Tomorrow it is obedience. Reetta will take part in class 1 with Yoda and class 2 with Mortti. I guess I do not need to that she has not trained at all.

Allaolevan linkin takana olevassa videossa näkee hyvin, miten meidän koiramme pääasiassa ulkoilevat. Tuossa tietysti vain pätkä kyseisestä lenkistä, mutta idea selvinnee.

Olkaapas hyvät, lyhytlyhytelokuva "Villakoirien ulkoilutus", pääosissa nyöriturkkinen isovillakoira Hessu (10 v.) sekä keskikokoiset villakoirat Mortti (6 v.), Yoda (3 v.) ja Leya (5,5 kk).

Youtubeen

P.S. Olimme toki myös Tornion kv. koiranäyttelyssä. Raportti seuraa, kun inspiraatio iskee.

 Via the link below you will see exactly how our dogs are usually taken for a walk. Naturally I recorded just a piece of the walk but you will surely get the clue.

So here you are, a shortshortfilm called "Walking the poodles", starring a corded standard poodle Hessu (10 years) with medium size poodles Mortti (6 yrs), Yoda (3 yrs) and Leya (5,5 months).

To Youtube

P.S. We were also at Tornio international dog show. It will be reported when I get an inspiration.

- Osallistuimme Oulun näyttelyyn toki myös sunnuntaina: Hessunhan sai ilmoitettua sinne ilmaiseksi, koska se oli täyttänyt 10 vuotta. Jo aamulla aikaisin Reetta osallistui junior handler -kilpailuun. Ensiksi oli Piirinmestaruuskilpailu, johon hän otti kisakoirakseen Hessun. Heti heidän ensimmäisessä esiintymisessään huomasimme, että vanhus on väsynyt. Mutta urheasti koirakko kisasi kisan loppuun saakka tehden ihan hyvän suorituksen. Menestystä ei tullut.

  Of course we went to the Oulu dog show also on Sunday: Hessu could be registred there free, because he is over 10 years old. Early in the morning Reetta had a junior handler competition. First it was about District Championships and she competed with Hessu. Already from the beginning we saw that the senior was tired. But bravely they competed until the end and made a nive performance with no success.

- PM-kisan jälkeen Reetta ilmoitti haluavansa toiseen kisaan kisakoirakseen Yodan, joka oli mukana ikäänkuin turistina ja suunnilleen arkiturkissa (tosin pesty ja trimmattu torstaina). Sanoin Dianelle asiasta ja hän kysyi paljonko meillä oli aikaa laittaa Yoda kehäkuntoon. Joten ei kun teltalle ja toimiin. Harjausta, tukka kiinni, vähän leikkaamista ja takaisin kehälle.

- JH-kehässä Yoda loisti. Siitä näkyi, että se oli ollut pitkällä tauolla kaikista treeneistä (ensin juoksu, sitten kesätauko); se uhkui yhdessätekemisen halua. Koirakon suoritus olikin todella hieno, mutta ei kuitenkaan riittänyt sijoitukseen kovatasoisessa kisassa.

 After the District Championships Reetta told that she wanted to take Yoda to another competition. We had Yoda with us mostly as a tourist and about in an everyday coat, though she had been washed and groomed on Thursday. I told Diane that Reetta wanted to change the dog and she asked how much time we had. So we ran to the tent, Yoda was brushed and groomed and we ran back to the tent.

In the Junior handler ring Yoda glimmered. We saw of her that she has had a long pause of trainings (first heat pause, then summer pause): she was very eager to do things together with Reetta. So they made an excellent performance but they did not get a placement, though.

- Seuraavaksi odottelimmekin sitten rotukehien alkua. Isovillakoirat arvosteli Rui Oliveira Portugalista ja keskikokoiset Soile Bister Suomesta. Onneksi tällä kertaa kehät olivat aivan vierekkäin, niin saatoin seurata kumpaakin. Norjalaisvieraidemme jännitys oli todella korkealla kun Aussien vuoro oli mennä kehään: siihen mennessä Bister ei ollut antanut yhdellekään villakoiralle EH:ta parempaa, mutta oli antanut myös H:ta. No, Aussie sai ERI:n, se voitti lopulta valioluokan. sai SA:n, oli PU1 ja sai oikean CACIB:in. Tässä vaiheessa olin jo tilaamassa Rogerille ambulanssia, hän oli niin hämmästynyt Aussien tuloksesta. Vielä oli heiltä kehään menossa pikkuruinen, erittäin suloinen Nora. Noralle tuloksena ERI, JUK 1, SA. Paras narttu -kehässä se sijoittui toiseksi ja sai vara-sertin. Ei huonosti nuorelta koiralta!

 Then we waited for the beginning of the race judging. The standard poodles were judged by Rui Oliveira from Portugal and medium-sized poodles by Soile Bister from Finland. Luckily the rings there side by side this time, so it was easy to follow the both at once. Our Norwegian guests were extremely excited when it was Aussie's turn to get into the ring: Bister had not given any poodle better than VG, but had given even G. But Aussie got EXC, finally won the champion class, got CK, was Best Male 1 and got a real CACIB. At this moment I was about to phone to get an ambulance to Roger, he was so amazed about Aussie's result. They had still a tiny, cute Nora to enter to the ring. Nora's result EXC, JUK 1, CK. In the best female competition she was 2nd and got a res-CAC. Not bad.

Aussie (Elire Its Showtime) uusi POHJ MVA // Aussie (Elire Its Showtime) the new Nordic Champion

Suloinen Nora (Garboso Giulietta) // the cute Nora (Garboso Giulietta)

Isovillakoirakehässä sen sijaan Rui Oliveira arvosteli Hessun ennätysnopeasti: noin 20 sekuntia ja ulos kehästä. Hän ei koskenutkaan Hessuun (hyi, eihän nyöreihin voi koskea), tai valehtelen, toki hän turvallista, nyöritöntä pään seutua vähän kosketteli. Tuloksena Hessulle VET ERI / VEK 1 ja rodun ainoana esitettynä veteraanina ROP-VET. Arvostelu kaikessa lyhykäisyydessään: "Fine head. Good shape. Good body." Luojan kiitos emme maksaneet Hessun ilmoittamisesta mitään, saatikka että meille olisi tullut vaikkapa 600 km ajomatkaa suuntaansa. Rui Oliveiralla on kuitenkin ilmeisesti röntgenkatse, koska hän näki Hessun nyöriturkin läpi, että sillä on hyvä runko.

 In the standard poodle ring instead Rui Oliveira judged Hessu with a record speed: about 20 sec and out of the ring. He did not even touch Hessu (yack, you cannot touch the cords), or actually I lie, he touched Hessu's head a little, because it is safe, there are no cords. Hessu's result VET EXC, VEK 1 and as an only veteran shown in the race BIR-VET. His critiques: "Fine head. Good shape. Good body." Thank God we did not pay anything for Hessu's entrance, not to mention that we would have travelled say 600 km there. Apparently Rui Oliveira has an x-ray eyesight because he saw through Hessu's corded coat that he has a good body.

- Diane päätti, että Nora ei osallistu päivän juniorikisaan, mikä olikin varsin viisas päätös, sillä junioreita oli koolla paljon. Hessu sen sijaan osallistui veteraanikehään. Ei sille menestystä tullut, mutta jälleen tuomariaitiossa riitti juttua sen nyöriturkista, mikä olikin meille riittävä palkinto odottelusta.

 Diane decided not to take Nora to the competition of the Best junior of the day which was wise: there were tens of juniors competing. Reetta took Hessu to the veteran competition. He got no success but again there was talk and discussion about his coat among the judges and that was an excellent reward to us.

- Hessun ennätysmäisestä näyttelyturneesta "viisi näyttelyä kahdessa viikossa" on jäljellä vielä yksi näyttely, ensi lauantaina Torniossa. On se elokuuksi yhteen näyttelyyn ilmoitettu, mutta osallistuminen on epävarmaa. Syksymmälle on vähän suunnitteilla yhteisiä näyttelyitä Leyalle ja Hessulle, saas nähdä mihin lopulta osallistutaan.

 There is still one show left from Hessu's record long show tour "five shows in two weeks", next Saturday in Tornio. He is registred to one show in August but if he goes there is unsure. I have planned some shows for him and Leya together later in the autumn but we will see which ones we really enter.

- Sain nipun kuvia Hessun pennuista 9 vuorokauden ikäisinä. Tässä pari muillekin nähtäväksi. Pennut kasvavat vauhdilla ja Doris pitää niistä hyvää huolta.

 I got a bunch of photos of Hessu's puppies at the age of 9 days. Here are couple of them also to others to see. The puppies are growing well and Doris takes a good care of them.

- Lauantaina suuntasimme aamusta Äimärautiolle koiranäyttelyyn. Isovillakoirien arvostelu alkoi jo klo 9. Hessu esitettiin ainoana veteraaniluokan koirana rodussaan. Tuomari Jo Schepers Alankomaista piti siitä ihan kunnolla, antoi ERI:n, SA:n ja sijoitti sen PU4 -sijalle! PU-sijoitukset ovat harvinaista herkkua pikkuruiselle vanhuksellemme, joten olimme erittäin tyytyväisiä. Arvostelu: "10 years old. Nice dog. A very nice total look. Corded coat. Nice head. Needs a little better underjaw. Good teeth. Good eyes & expression. Very steady topline. Very nice ang especially behind. Lovely temperament. Cords should be at minimum 20 cm." Arvostelun viimeinen lause pisti vähän hymyilyttämään. Mutta tottahan se on rotumääritelmän mukaan. Mittasinpa huvikseni, mihin asti Hessulla nyörit riittäisivät, jos sillä olisi mahan allakin 20 cm pitkät nyörit; no jaloissa olevien pallojen yläreunaan. Entäpä sitten toyvillakoira, joka on vaikkapa 25 cm säkäkorkeudeltaan. Rotumääritelmähän ei tee tässä asiassa eroa villakoiran eri kokomuunnosten välillä... No, kyllähän Hessulla on myös nyörejä, jotka ovat yli 20 cm pitkiä. Toisaalta rotumääritelmä sanoo villakoirasta: "Normaalirakenteinen koira, jolle on tyypillistä kihartuva karvapeite, joko kihara tai nyörimäinen." Onko kukaan nähnyt näyttelyssä palkittavan korkeasti villakoiraa, joka olisi esitetty kiharassa turkissa? Esim kuten Mortti on nyt (tosin sen turkki ei tällä hetkellä ole tarpeeksi pitkä näyttelyihin). Tässä lainaus rotumääritelmästä:

"KARVAPEITE
KARVA:
• Kiharakarvaiset koirat: karva on runsasta, hienolaatuista, villavaa ja kihartuvaa, kädellä painettaessa joustavaa ja kimmoisaa. Karvan tulee olla tiheää, tuuheaa ja tasapitkää muodostaen tasaisia kiharoita.
• Nyörikarvaiset koirat: karva on runsasta, hienolaatuista, villavaa ja tiivistä muodostaen rodulle tyypillisiä, vähintään 20 cm pitkiä nyörejä."

- No, joka tapauksessa ainoana vetskuna ja koska palkittiin ERI:llä, Hessu oli ROP-VET.

- Seuraavaksi meillä olikin tuplajännäys: Reetta osallistui Hessun kanssa junior handler -kilpailuun ja samanaikaisesti Dianen ja Rogerin koirat olivat keskarikehässä. Reetan ja Hessun suoritus oli todella onnistunut ja hyvä, mutta minkäänlaista sijoitusta heille ei tullut tässä Reetan tämän vuoden ja vanhempien ikäluokan kilpailussa. Sen sijaan "meidän poppoolla" meni paremmin keskarikehässä. Aussie, Elire Its Showtime oli PU2, sai sertin ja siitä tuli sekä Suomen että Pohjoismaiden muotovalio. Eli Diane ja Roger saivat sen mitä toivoivat. Lisäksi Aussien saama vara-cacib tullaan vahvistamaan cacibiksi, koska PU1-koira oli jo C.I.B. Mahtavaa! Narttukehässä Diane esitti 9 kk vanhan ihanaisen Noran (Garboso Giulietta). Se oli PN3 ja ROP-juniori. Vau!

- Niinpä sateinen päivä kului ryhmäkehiä odotellessa ja koiria lepuuttaessa. Ensin ryhmäkehään meiltä Nora, jolle ei minkäänlaista menestystä. Sitten Hessu. Ei sillekään menestystä, sen sijaan useampi tuomariteltassa ja järjestäjien joukossa olleista meinasi pudota penkiltään, kun Hessu juoksi ohi. Reetta myös kertoi, että sieltä kuului myös pohdintaa Hessun rodusta ja eräs meille tuntematon naistuomari kävi vielä erikseen valokuvaamassa Hessua.

- Alla kuvia Hessusta. Kiitos Dianelle ja Rogerille!

 On Saturday we headed to the dog show in Oulu. Standard poodles were on at 9 PM. Hessu was the only veteran shown in his race. The judge Jo Schepers from Netherlands liked him really, Hessu got EXC, CK and was placed BM4. Placement in BM is a rare delicatess for our tiny senior, so we were very pleased. Hessu's critiques: "10 years old. Nice dog. A very nice total look. Corded coat. Nice head. Needs a little better underjaw. Good teeth. Good eyes & expression. Very steady topline. Very nice ang especially behind. Lovely temperament. Cords should be at minimum 20 cm." The last sentence of the critiques made us laugh. But of course it is true according to the standard. Just fo fun I measured where the cords would end from Hessu's belly if they were 20 cm long: they would reach his mansets. What about a 25 cm high toy poodle with cords? The standard does not make a difference between different poodle sizes. Anyway, Hessu has also cords that are over 20 cm long. On the other hand the standard says: "The dog of medium proportions, with a characteristic frizzy coat which is either curly or corded." Has anyone seen a highly prized poodle in a curly coat in a dog show? Like our Mortti is nowadays (his coat is though not enough long for shows). Here is a quotation of the poodle standard:

"COAT

Hair

Curly coats: Profuse of fine, woolly texture, very frizzy, elastic and resistant to pressure of the hand. It should be thick, well furnished of equal length and form even curls.

Corded coats: Profuse of fine, wolly texture and dense, forming characteristic cords which should measure at least 20 cm."

However, Hessu was the BIR-VET.

Next we had a double excitement: Reetta took part in junior handling and Diane's and Roger's poodles were to be judged at the same time. Reetta and Hessu made a good performance but did not get any success. It was Reetta's first competition for the year and in the age group of the older ones. Other part of "our team" had better success though. Aussie, Elire Its Showtime was BM2, got a cert and became both Finnish and Nordic Champion! So Diane and Roger got what they had hoped for. Furthermore, the reserve-CACIB which Aussie got will turn into a real CACIB, because the BM1 was already C.I.B. Great! Diane took also her lovely, 9-month-old Nora (Garboso Giulietta) to the ring. She went BF3 and BIR-junior. Vow!

Then the rainy day went by in waiting for the group finals and letting the dogs to rest. The first one to go to the finals of us was Nora and she got no success. Then Hessu. No success either. But several people sitting among the judges or organizers were about to fall of they chairs when Hessu ran by. Reetta told that she also heard they considering Hessu's race and a judge we did not recognize took photos of him.

There are photos of Hessu beneath. Huge thanks to Diane and Roger!

- Hessu valmiina kehään // Hessu ready to go to the ring

Hessu tuomari Jo Schepersin tutkittavana // Hessu and the judge Jo Schepers

- Yodan kasvattajat tulivat meille kylään Norjasta viime viikolla. Tutustuimme yhdessä Ouluun kävelemällä, miehet kävivät kodinkoneliikekierroksella, puhuimme puudeleista, laitoimme koirien turkkeja ja pidimme hauskaa. Erittäin monella tavalla opettavainen viikko, täytyy sanoa!

- Keskiviikkona kävimme Kempeleessä mätsärissä, Leya oli siellä esillä. Kun Diane kuuli, että Leya on esillä, hän olisi halunnut pestä sen, mutta ajanpuutteen vuoksi oli tyytyminen pelkästään harjaukseen, konetöihin ja leikkaamiseen. Leyasta tulikin kyllä hieno, korkeajalkainen neitokainen Dianen käsittelyssä! Ja kokonaisuutena Leya sai Dianelta vain kehuja! Allaolevassa kuvassa Leya on pöydällä mätsärissä, jossa menestystä ei tullut.

 Yoda's breeders came from Norway to visit us last week. We walked together in Oulu, the men visited home appliances shops, we talked about poodles, groomed the dogs and had fun. In many different ways we learned a lot that week, I must say!

On wednesday we took Leya to a match show. When Diane heard that Leya would be on a show she wanted too wash her. But because we had only little time, Leya was only brushed and groomed. But she became fine, highlegged young lady after Diane's work! And as a whole she was praised by Diane! In the picture beneath Leya stands on the table in the match show where she has no success.

- Torstaiaamun aloitimme pesemällä Yodan. Sain oppitunnin sekä villakoiran pesussa että kuivaamisessa tehoföönillä. Tahtoo sellaisen! (Ei pelkästään Yodan vaan myös Hessun takia). Tietysti Diane teki Yodalle myös konetyöt ja leikkasi turkin. Kyllä tuli Yodastakin hieno. Nyt kun vaan saadaan sen niska- ja päätukka kasvamaan, se tekee kyllä paluun näyttelykehiin.

- Yodan käsittelyn aikana myös kasvattimme Tito (Tyystilyksen Armas Valentino) tuli omistajansa kanssa meille. Titon turkki laitettiin myös kuntoon: minä pesin, Diane teki muut. Titokin sai Dianelta kehuja erityisesti kropastaan. Siitä(kin) tulee kuulemma hieno koira ;)

- Illalla suuntasimme villakoirakerhon paikallisosastomme järjestämään match show:hun. Diane toimi siellä pienikokoisten pentujen tuomarina ja minä hänen kehäavustajanaan. Meidän koiristamme sekä Hessu että Yoda osallistui mätsäriin. Dianen ja minun kehässä oli yhteensä 45 koiraa, joten monta koiraa kulki Dianen käsien läpi sinä iltana ja hän itse oli varsin tyytyväinen kokemukseensa. Norjassa, ainakaan heilläpäin, ei nimittäin mätsärinkaltaisia tilaisuuksia järjestetä. Hessu sijoittui veteraanien luokassa viidenneksi, Yoda sai sinisen nauhan Marjatta Pylvänäinen-Suorsalta, eikä sijoittunut. Titosta Diane sen sijaan piti myös kehässä ja se sijoittui pienten pentujen punaisten neljänneksi. Onneksi kyseessä oli ihan epävirallinen tilaisuus, muuten olisi ollut moraalisesti epäilyttävää tuoda Tito kehään, vaikkakin vastaava on esim näyttelyissä täysin sallittua. Mutta tällä hetkellä maalla asuvana Tito kyllä tarvitsi tämän harjoittelutilaisuuden, ehdottomasti. Illan päätteeksi Diane vielä valitsi mätsäriin osallistuneista villakoirista mätsärin kaikkein parhaimman villakoiran. Yoda jätettiin tästä kisasta Dianen kasvattina suosiolla pois, Hessulle ei minkäänlaista menestystä. Tito sen sijaan oli melkein viime metreille saakka mukana kisassa.

- Perjantain Diane käytti omien koiriensa trimmaamiseen ja viikonlopun näyttelyihin valmistautumiseen. Minä kävin myös Hessun turkin läpi ja siltä löytyi myös järjettömän kokoinen punkki päästä! Yäk!

 We started Thursday morning by washing Yoda. I got a good lecture on both washing a poodle and drying it with a master-blaster. I want to get such myself too. Not just for Yoda, but to get also Hessu dry. Diane also groomed Yoda, of course. Yoda became so fine. When we got her more coat on the neck and head, we'll take her to the dog shows again.

Also Yoda's puppy Tito (Tyystilyksen Armas Valentino) came to us to get groomed. I washed him and Diane groomed. Diane praised also him, especially for his body. He will (also) become a nice-looking dog!

In the evening we went to a match show which was arranged by our local poodle club. Diane was judge for the puppies of small size and I was her assistant. Reetta took Hessu to the veteran class and Yoda to the adults of small size. Hessu was 5th of the veterans. Yoda got a blue ribbon and was not placed later. We had 45 puppies in our ring and Diane made good work there. She liked Tito also in the ring, gave him a red ribbon and placed 4th. Luckily this was just an unofficial event, so we do not need to worry about ethics. Though if it had been an official dog show it would have been totally okey for Diane to judge Tito. Later in the evening Diane chose the best poodle out of all poodles which took part in the match show. Hessu had no success, Yoda did not take part because Diane is her breeder but Tito was with quite long.

On Friday Diane groomed her dogs for the dog shows in the weekend. I also worked through Hessu's coat. And we found a giant tick on his head. Yack!

Hessun pennut syntyivät lauantaina 9.7. (kolme päivää isänsä 10-vuotissynttärin jälkeen), kaksi sillä aikaa, kun isäpappa oli näyttelyssä ja yksi kun olimme itsekin paikalla. Tuloksena yksi musta narttu ja kaksi ruskeaa urosta. Erityisesti viimeisenä, 7 tuntia edellisen jälkeen, syntynyt uros teki minuun vaikutuksen: se oli todella ponteva heti alusta alkaen. Alla kuvat pennuista vajaan kahden vuorokauden iässä. Pennut syntymäjärjestyksessä: ensin narttu, sitten ruskeat veljekset.

 Hessu's puppies were born on Saturday 9th (3 days after Hessu's 10th birthday), two while Hessu was on a dog show and one when we were also around. We got one black female and two brown males. Especially the last puppy, which was born 7 hours after the previous one, impressed me a lot: it was energetic from the very beginning. There are pictures of the puppies below in the birth order: first the female then brown brothers.

Viime viikon vietimme reissussa maamme eteläosassa. Koiristamme mukanamme olivat Hessu ja Leya. Viime viikonloppuna Hessu kävi kahdessa näyttelyssä. Lauantaina suuntasimme Hyvinkäälle kaikkien rotujen näyttelyyn. (Iso)villakoirat arvosteli mielettömässä helteessä Julija Aiditiene Liettuasta. Hessulle tulokseksi VET ERI / VEK 1, ei SA:ta, mutta ROP-vet kuitenkin. Arvostelu: "10 years. Excellent type. Beautyful head. Excellent topline. Correct tail but carriage on the back. Needs more temperament. A bit straight in front, well angulated behind." Tuomarin sanoman mukaan juuri temperamentin puute oli syynä siihen, ettei Hessu saanut SA:ta.

Ennen päivän parhaan veteraanin valintaa kävimme kylässä Riihimäellä (Kiitos Arja ja Juha!), mikä varmasti olikin viisasta: kumpikin koira otti vierailun viileämmässä asunnossa täysin levon kannalta. Vetskukehän tuomaroi Esko Nummijärvi. Hän ei paljon koiria tutkinut vaan antoi koirien liikkeiden puhua puolestaan. Kilpasilla oli noin 15 veteraania ja Hessun Nummijärvi poimi seitsemän parhaan joukkoon! Lopulta sijoitusta ei sitten kuitenkaan tullut.

Sunnuntaina minä jouduin vuosien tauon jälkeen kehään, kun vakiohandleri Reetta suuntasi näyttelyn sijaan katsomaan ratsastuskilpailuja. Ja hyvä, että meni ja näki, kuinka ystävänsä ratsasti upean radan estekilpailussa. Onnittelut Ellille hienosta menestyksestä! Sunnuntain näyttely oli ryhmänäyttely Lammilla ja villakoirat tuomaroi Unto Timonen. Timonen kehui Hessun kuntoa ja kävi tarkkaan läpi Hessun turkkia, tutki ja tutki. Lopulta tuloksena Hessulle VET ERI / VEK 1, SA ja ROP-VET. Paras uros kisassa oli kuusi urosta eikä pikku-Hessulle siinä menestystä tullut. Arvostelu: "Erinom. kunnossa oleva veteraani. Hyvä pää ja ilme. Hyväluustoiset raajat. Kaunis nyöritys. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä hännänkiinnitys, hyvä polvikulma. Liikkuu joustavasti."

Tällä kertaa kävimme ostoksilla veteraanien ryhmäkehää odotellessa. Ryhmässä Hessulle ei tullut minkäänlaista menestystä.

 We made a trip to Southern Finland last week and had Hessu and Leya with us. On the weekend Hessu took part in two dog shows. On Saturday it was Hyvinkää all breed show and the judge was Julija Aiditiene from Litauen. The weather was hot! Hessu got VET EXC / VEK 1 but no CK. He was though the BOB-VET. His critiques: "10 years Excellent type. Beautyful head. Excellent topline. Correct tail but carriage on the back. Needs more temperament. A bit straight in front. Well angulated behind." The judge told that it was because of the lack of temperament that Hessu did not get the CK.

When waiting for the competition of the best veteran of the day, we visited our friends in Riihimäki. It was a good choice because the dogs could sleep in a coolish apartment all the time. In the best veteran there were about 15 competitors and Hessu was chosen among the seven best by the judge Esko Nummijärvi. Though he got no placement.

On Sunday I had to enter the ring after a pause of several years. Reetta, our handler, went to see a riding competition - and good so, because she saw her friend do a splendid course on show jumping. Congratulations Elli! The dog show on Sunday was a show for FCI groups 5 and 9 in Lammi and the judge for the poodles was Unto Timonen from Finland. He praised Hessu's condition and examined his coat again and again. Finally Hessu got VET EXC / VEK 1, and CK. He was also BOB-VET. His critiques freely translated: "A veteran in excellent condition. Good head and expression. Wellboned. Beautiful cords. A bit too long loin. Good tailset, well angulated. Moves with elasticity."

When waiting for the best veteran of the day we went shopping. In the competition then, Hessu had no success at all.

Hessun menestys toukokuisessa Överkalixin näyttelyssä oli suurinta mitä koirilleni on koskaan näyttelyissä suotu (tai no, siperianhuskyni Iikku oli kyllä kerran RYP2 tai jotain), joten tämä menestyksen hetki on ollut usein mielessä. Sain myös kuvia Hessusta BIS-VET4 palkittuna (kiitos Susanne - tack Susanne!), joten haluamme jakaa menestyksen hetken blogimme lukijoiden kanssa.

 Hessu's success in the dog show in Överkalix, Sweden in May was the best my dogs have ever reached (except once my former Siberianhusky was group 2 or something), so I have often thought about that moment. I also got some pictures of Hessu "on the podium" (thank you Susanne - tack Susanne!), so we would like to share the moment of success with our readers. 

Ensimmäinen video on Hessun sisäänjuoksusta Suureen Kehään, jatkoon valinnasta + esittäytymisestä yleisölle. Kuunnelkaa erityisesti sen saamia aplodeja ;) (yleisöähän oli pyydetty kannustamaan suosikkejaan). Toinen video on sitten todiste sen sijoittumisesta neljänneksi. Kuvat sen sijaan saavat puhua puolestaan.

 The first video shows Hessu running into the Big Ring, how he is chosen among the final four and how he is presented to the public. Listen especially applauses given to him (the public was asked to support their favourites). The second video is a proof that he really was placed 4th. Let the pictures speak for themselves.

Loikoilen riippumatossa ja päivitän blogia. Voiko hienompaa olla! Aurinko paistaa puun takaa juuri sopivasti. Tiedän, että puun toisella puolella on kuuma.

 I am lieing in a hammock and updateing the blog. Could it be better? The sun is shining nicely behind the tree. I know it is hot on the other side of the tree.

Se tunnelmoinnista, vaikka kesä onkin juuri parhaimmillaan. Kovin paljon mainitsemisen  arvoista ei tälle kesälle vielä koirarintamalla ole tapahtunut. Leyan kanssa olemme käyneet vierailulla muutaman vieraamman koiran luona. Leya-parka, vain harva ymmärtää pienen villakoiran alun tarvetta saada juosta lujaa kaverin kanssa. Onneksi kuitenkin Mimmi-sisko kävi kylässä juoksuleikkejä leikkimässä. Olemme myös käyneet säännöllisesti pentukurssilla ja välillä jopa on edistymistä huomattavissa. Parin viikon kuluttua meillä olisi pentukurssiin liittyen Kiva Koirakansalainen -testi. Saapa nähdä selviytyykö kakara siitä. Jollei selviydy, niin ei voi mitään, sehän on vielä niin pikkuinen ;)

 It has not happened anything special with the dogs this summer. We have visited some dogs with Leya. It is a pity that only few dogs understand that the best game a poodlepuppy can imagine is to run around fast with a friend. Luckily her sister Mimmi visited us and the puppies could run together. We have participated in the puppy course regurlarly and maybe there is some progress to notice. In two weeks we have a Canine Good Citizen -test. We'll see how it goes. It is not a big deal if it does not go well, because Leya is still a young puppy.

Yoda aloitti mätsärin jälkeen juoksun, joten odotetut Ivalon agilitykisat jäivät väliin, samoin KAS:in juhannuskisat. Seuraavia kisoja odotellessa... Yoda on nyt ollut vuorostaan muutaman päivän Ronjan luona kaupungissa oppimassa kaupunkilaiskoirien tavoille. Ja hyvin on kuulemma mennyt! Kotona taas on ollut hiljaista, kun Yoda ei ole ollut villitsemässä muita koiria vahtihaukkuun. Nämä muut eivät todellakaan siis hauku, jos joku tulee, ei vaikka tulija soittaisi ovikelloa!

 Yoda got her heat after the match show so she could not take part in the agility competitions in Ivalo, North Finland, which we had waited for. The same happened with a competition at Midsummer. Waiting for the next competitions... Yoda has stayed for couple of days in the city with Ronja to learn how to behave like a city dog. And she has done it well there! It is silent at home because she is not here leading others to bark like watchdogs. The ones we now have at home do not bark when somebody comes, not even if one rings the doorbell!

Hessu täyttää ensi viikolla 10 vuotta! Sille on muutenkin jänniä juttuja odotettavissa: sen ensimmäisten pentujen pitäisi syntyä sen syntymäpäivän aikoihin! Todella jännittävää! Saapa nähdä millaisia nyörivillakoiria saadaan. Hessu on myös ilmoitettu heinäkuulle viiteen koiranäyttelyyn. Se on paljon meiltä se. Alla tänään otettu kuva Hessusta, koska emme kuitenkaan saa syntymäpäiväkuvaa esille.

 Hessu has his 10th birthday next week! Also some other exciting things will happen to him: we are expecting his first puppies to be born around his birthday. We will see if we'll get more corded poodles. Hessu will also take part in five dog shows in July. We have never been in so many shows in one month! There is a today taken picture of Hessu below.

Mortille ajattelimme alkaa kasvattamaan turkkia reilun 1,5 vuoden päästä koittavia veteraanikehiä varten. Päätimme kokeilla nyörittyisikö sen turkki, eli meillä on menossa harjaton ja kammaton turkinkasvatusprojekti: Mortti - nyörivillakoira. Mortin turkkihan on siitä ihana, ettei se pahemmin takkua, joten voipi usko loppua ennen kuin siihen nyörit saadaan. Alla kuva Mortista tänään.

 In a little more than 1,5 years Mortti will reach the age to get in to the veteran class in dog shows. We have saved his coat for that. We decided to try to get him a corded poodle as well so we have a project going on: no brush, nor comb but Mortti a corded poodle. Mortti has a lovely coat which has never had tangles so it is possible that he will not get cords. There is a picture of Mortti today below.

.

Eilen käytimme Rasmuksen kanssa Morttia ja Leyaa uimassa. Alla kuvia kesäretkeltä.

 Yesterday Rasmus and I went swimming with Mortti and Leya. There are some pictures from our trip beneath.

Mortti ja Rasmus

Mortti, tuleva nyörivillakoira? - Mortti - will he be a corded poodle?

Leya rannalla - Leya on the beach

Onpa taas jäänyt blogin päivittäminen kaiken muun kiireen keskellä. Tässäpä yhteenveto mitä olemme lähimmän kolmen viikon aikana tehneet.

Vapun kunniaksi Hessu kävi pyörähtämässä mätsärissä Muhoksella esittelemässä nyörejään, kun siellä mätsärissä oli erikseen luokka veteraaneille. Tuloksena oli hienoa esiintymistä ja 3. sija.

Yoda kävi juoksemassa KAS:in ilta-agilitykisoissa nollatuloksen. Harmi vaan, että aika ei ihan riittänyt kahden parhaan joukkoon, jotta LUVA olisi irronnut, vaan sijoitus oli kolmas. Kolme parasta olivat noin sekunnin sisällä. Mutta keinua myöten kaikki meni radalla hienosti. Toivotaan vastaavia ratoja jatkossakin!

Meiltä lähteneistä pennuista Mimmiä olemme käyneet tapaamassa. Kiva, että Mimmille löytyi koti näin läheltä! Leyalla ja Mimmillä oli tosi hauskaa yhdessä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti eikä kumpikaan siskoksista saanut tarpeekseen leikkimisestä. Samalla opastimme Mimmin omistajia trimmauksessa.

Leya on tavannut myös perheemme suurinta jäsentä, kultaistakin kultaisempaa Karkki-ponia. Pentu oli hassu ja yritti leikkiä ponin kanssa. Onneksi poni on niin kiltti! Sehän nimittäin on suuri poni, lähes hevosen korkuinen (ei mikään pikkuponi, kuten useimmat luulevat, kun mainitsee sanan poni).

Kuluneen viikon perjantaina Reetta ja Yoda osallistuivat Lee Gibsonin agilityvalmennukseen. Minä olin Leyan hihnan päässä paikalla mukana. Aluksi Leya vähän arasteli muita koiria, eihän se koskaan ollut nähnyt monenlaisia koiria. Mutta pian se oli sitä mieltä, että kaikkien kanssa voi leikkiä. Huomenna sunnuntaina on toinen osa valmennusta ja aion ottaa myös silloin Leitsin mukaan. Sekin tulee viettämään tunteja kyseisessä paikassa myöhemmin elämässään.

Tänään kävimme korkkasimme tämän vuoden koiranäyttelyt ja kävimme järkyttämässä ruotsalaisia näyttelyvillakoiraihmisiä nyörivillakoiramme kanssa. Hessu pääsi ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille, Överkalixin kaikkien rotujen koiranäyttelyyn. Paikalla oli 6 isovillakoiraurosta. Hessu sai ERI:n ja SA:n ja oli PU4! Se oli myös ROP-VET. Tuomarina oli Nina Karlsdotter, joka sanoi arvostelussaan Hessusta, että sillä on hieno turkki ja hienot, tasaiset nyörit. No, on niitä hetkinen trimmailtukin ;) Odotimme tuntitolkulla ison veteraanikehän alkua, johon villakoirakehän kehäsihteerin sanoin "saimme" osallistua. Emmekä odottaneet suotta: Hessun juostessa kehään, kuuluttaja erikseen mainitsi Hessun "kampauksen" ja että niitä näkee äärimmäisen harvoin. Hessu sai yleisöltä veteraaneista suurimmat aplodit. Yleisöä oli pyydetty kannustamaan suosikkiaan... Hienointa oli, että Hessu sijoittui päivän veteraaneista sijalle 4! Ensimmäinen ryhmäsijoitus sille, siis. Ja kilpakumppaneita oli useita. Alla kuva Hessusta kotona reissun jälkeen. Harmi juttu, että kännykkäni kamera jumittui juuri kun olisin ottanut kuvan Hessusta palkintopallilla (toivottavasti jolla kulla on, kuva otettaisiin ilolla vastaan)

  We have been that busy that we haven't had time to update the blog. So here is a summary of the three last weeks.

On the May 1st we took Hessu to a match show (totally unofficial dog show) because there was a special class for the veterans. Hessu made it very nicely in the ring and was 3rd. Later that week Reetta and Yoda competed one run in agility. They did excellent work, a clear run and were 3. Unfortunately they did not get a "leg", only two best got it. The times of ones on the podium were inside a second. Yoda was good even at a seesaw. So we are hoping for more runs of this kind.

On Friday Reetta and Yoda had special agilitytraining with Lee Gibson from UK. I had Leya with on the training area. First she was a bit afraid of different dogs, she hadn't previously seen so many types of dogs. But soon she wanted to play with every dog. Yoda will be training also tomorrow and I will take Leya with also then. Also she will spent hours on that area later in her life.

Today we had our first dog show for this year and went to shock Swedish show poodle owners to an all breed dog show in Överkalix with our corded poodle. It was Hessu's first time abroad. There were 6 standard poodle male in the show. Hessu got excellent, ck and was Best male 4! The judge was Nina Karlsdotter and she wrote in the critiques that Hessu has a fine coat with fine, even cords. Okay, we have worked on them a while. We waited hours for the group finals. And not in vain! When Hessu ran into the ring, the commentator mentioned Hessu's haircut precisely and that you see corded poodles (snörpudel) extremely seldom. The crowd gave Hessu the hugest appalause of the veterans. They were told to support they favourite... The best moment was when Hessu was placed 4th among all the veterans. It was his first placement in the group finals. And he had several competitors! Below a picture of Hessu at home after we came home. Unforunately my cell phone camera did not work anymore when he was on the podium :( (I hope someone has a good photo of him - I would be pleased to get one)

Tänä(kin) vuonna vietämme pääsiäistä ihan kotosalla. Olimme suunnitelleet menevämme mökille Puolangalle, mutta koska pääsiäinen on tänä vuonna näin myöhään, lumi ja jää on jo sieltäkin sulanut emmekä olisi päässeet hiihtelemään koirien kanssa, joten muutimme suunnitelmia.

Olemme ottaneet loman ihan rennosti. Yoda pestiin ja leikattiin lyhyeen turkkiin, suunnilleen moderniin leikkaukseen (hyvin pelitti Andis ja 9 mm terä). Yodaa ei siis tulla näkemään näyttelyissä ainakaan lähimpään vuoteen, toki sen kanssa on tarkoitus myöhemmin kehiin palata. Nyt kun Yoda on leikattu lyhyeen turkkiin, näkee kunnolla, kuinka kaunis se onkaan niin rakenteeltaan kuin liikkeiltäänkin. Sen turkki ja osin myös iho oli päässyt pentuprojektin aikana huonoon kuntoon (vaikka sitä toki on pesty ja puunattu kuten tavallista), lisäksi se leikkiessään Leyan kanssa mielellään kierii pihalla, joten mm. sisäänkantautuvien roskien määrää vähentääksemme päädyimme turkin radikaaliin lyhentämiseen. Tänä vuonna meidän koiristamme näyttelyitä kiertää aktiivisemmin Hessu. Leyalle on myös muutama näyttely suunnitteilla loppuvuodesta, kunhan ikää kertyy tarpeeksi.

Eilen kävimme pitkästä aikaa jälkimetsässä koirien kanssa. Rasmus urakoi jäljentekijänä ja kaikki koirat saivat jäljestää. Ensin oli vuorossa Hessu, joka ajoi tuoreinta jälkeä. Liinan päässä minusta tuntui, että Hessu meni tuurilla, mutta kun katsoin Maken kuvaamaa videota, siinä näytti siltä, että Hessu ihan oikeasti teki töitä. Ehkä minun pitäisi luopua ajatuksestani, että Hessu ei osaa jäljestää ja antaa sille edes mahdollisuus. Seuraavana vuorossa oli Yoda. Sillä oli ehkä 200 m pitkä mutkitteleva jälki. Yoda teki hienoa työtä. Ensimmäinen suorakulma tuotti vähän ongelmia, mutta toinen meni jo loistavasti. Yoda on tässä hyvä! Mortti lähti jäljelleen itselleen tyypilliseen tapaansa itseluottamusta puhkuen. Minä en todellakaan tiedä menikö se edes jälkeä pitkin, mutta se löysi kyllä sekä jäljelle pudotetun esineen että loppupalkkansa. Jotain pitäisi Mortin jäljestyksen suhteen tehdä: minusta tuntuu niin vahvasti, että SE menee vain tuurilla. Tätä on minun mielestäni toistunut nyt useamman kerran. Ehkä sillä pitäisi olla vanhempi jälki, että sen todellakin pitäisi tehdä töitä. Täytyy varmaan kysyä Marikalta neuvoa, ennen kuin minun asenteeni vaikuttaa Mortinkin jäljestämiseen (vrt. Hessu). Leyalle tehtiin lyhyt lyhyt vauvakoiranjälki, mutta ei se siitä tajunnut vielä mitään. Ei se ole montaa kertaa elämässään ollut hihnassakaan eikä metsässäkään, joten ehkä siltä ei voi vielä kauheasti vaatia.

Ai niin, torstaina Leya kävi agilityhallissa tutustumassa. Taisi se tutustumisen lisäksi muutaman siivekkeen välistä juoksunkin tehdä.

 Also this year we have been the whole Easter at home. We cut Yoda's coat much shorter. The coat and partly also her skin were in a bad condition after the puppies so we decided to cut the coat down. So there will not be any shows for her at least in a year. But now we see properly how beautiful she is and how elegantly she moves. This year we will show mostly only Hessu but there are also some shows planned for Leya later this year.

Yesterday we trained some tracking with all the dogs. When watching a video afterwards I noticed that also Hessu worked well on the track, so it has to be in my mind that he cannot track. I have to get rid of that feeling. Yoda worked very well, she made fine work also after 90 degrees turns. She is splendid at tracking. I found again that Mortti was too eager to do the track: he belled and pulled in the beginning and did not seem too focused in working. But anyway he found both the object left on the track and his end treat so he must have followed the track. But I need help to continue with him because I have my own suspicions. We made also a tiny puppy track for Leya. She did not get the idea of tracking which is not surprising: she has been neither at leash nor in the forest much.

Myöhemmin alkavan työpäivän kunniaksi vein pennut tänä aamuna ulkoilemaan pihalle. Myös muu koiralauma lähti mukaan. Mortti ei edelleenkään tykkää pennuista, mutta se viihtyy hyvin lumihangessa. Sen sijaan Hessu on pennuille mieleen: sitä on tosi kiva kiusata, vaikka porukalla. Hessu kyllä sanoo pennuille vastaan, mutta ne uskaltavat silti kiusata sitä. Tänään Yoda oli ulkona sitä mieltä, että OKT kaipaa koulutusta ja höykkyytti pentua kunnolla. Masi ja Matami saivat olla rauhassa.

Hessu

Mortti lumihangessa. Se rakastaa lunta!

Pennut emän valvovan silmän alla.

OKT:a koulutetaan

Matami vauhdissa.

Isojen koirien aamulenkin jälkeen annoin isoille koirille kuivattua poronlihaa. Hessu rakastaa sitä ja Morttikin syö. Minulle oli suuri yllätys, että Yoda vei oman palasensa kovalla vauhdilla pennuille! Siis ihan niiden koriin saakka, jossa ne olivat nukkumassa. Pudotti lihan sinne ja jäi pentuaitaukseen katsomaan, että pennut alkavat syödä palaa. Ihmeellisiä ovat koiraäidin vaistot! Kuvassa alla pennut syövät lihapaloja. Annoin Masille oman palan, kun ei se mahtunut samaa palaa tyttöjen kanssa pureskelemaan.

Ai niin. Pentujen painot 5 viikon iässä. Matami 1550g, Masi 1550g ja OKT 1650g.

 Tänään pennut ovat 2 viikkoa vanhoja. Kenelläkään eivät silmät vielä ole auenneet, ehkä vähän raollaan ovat. Mutta kaikki pennut osaavat kävellä! Erityisen kunnostautunut kävelemisessä on Masi. Se on jo todella taitava! Masi on myös osoittanut jälkikoiran elkeitä: useampaan otteeseen olemme nähneet sen kulkevan sänkymme päiväpeitolla kuono maassa selvästi haistellen pitkin jotakin ihanaa tuoksua, johon se on sitten jäänyt "syömään". Villi veikkaus on, että töissä ollessamme Yoda on pötkötellyt sängyllä ja siltä on maitoa valunut päiväpeitteelle ja sitä Masi sitten jäljestää.

Viime viikon tiistaina leikkasin pentujen kynnet ensimmäistä kertaa. Kyllä oli jännittävää - mutta paljon helpompaa kuin gerbiilien kynsien leikkaus. Pentujen vanhempien kynsiä pitää leikata joka viikko, samaa tahtia näyttää jälkikasvunkin kynnet kasvavan.

Pentujen painot nyt kahden viikon iässä: Matami 656 g (syntymäpaino 242 g), Masi 615 g (178 g) ja OKT 712 g (217 g). Jotta maitoa ovat saaneet. Yoda on kyllä tosi hyvä emä: se imettää pennut hyvin ja pitää ne myös hyvin puhtaina. Jonkun verran se pötköttelee imettämisen lisäksi pentujen kanssa, mutta esimerkiksi öisin enimmäkseen meidän sänkymme alla.

Alla kuvat pennuista syntymäjärjestyksessä (Matami - Masi - OKT) ja lisäksi yhteiskuva pentukopasta otettuna. Nämä eivät ole mitään rauhallisia pentuja, joten kuvakulmat ovat mitä ovat, koska kuvat on otettu nälkäisistä pennuista.

Ai niin, Hessun ja Mortin kuulumisia. Uroksilla oli pesupäivä eilen. Hessun kuivamista odotellaan. Lyhensin siltä nyörejä kauttaaltaan muutaman sentin. Mortin leikkaus annettiin Reetan käsiin ja voin sanoa, että huh huh. No, nyt sitä on vähän muotoiltu lisää, mutta tekisi mieli ostaa sille haalari, jota se voisi pitää puoli vuotta, kunnes karva kasvaa takaisin... Pentuja on myös vähän näytetty Hessulle ja Mortille. Hessu olisi valmis niitä hoitamaan, mutta Mortti on sitä mieltä, ettei ota mitään vastuuta vaan pakenee jälkeläisiään ;)

 The puppies are two weeks old today! They have not opened the eyes yet but they can walk! The best one to walk is Masi, he is very skillful. He has also shown talent in tracking. Several times we have seen him tracking something on our bed. He goes nose down and ends up in "eating" something, I suppose it is breast milk which has leaked when Yoda has been sleeping on our bed.

Last Tuesday I trimmed the puppies' nails for the first time. It was exciting - but much easier than trimming gerbil's nails. The nails of the parents need to be trimmed every week and it seems that the offspring requires the same.

The weights of the puppies today: Matami 656 g (birth weight 242 g), Masi 615 g (178 g) and OKT 712 g (217 g), so they have got enough milk. Yoda is a good mom: she feeds the puppies well and keeps them also clean. Otherwise she lies only little with the puppies besides feeding, mostly she sleeps under our bed.

There are pictures of the puppies beneath in the birth order: first Matami, then Masi and the last one is OKT. The puppies are not too calm ones so the angle of the pictures could be better. There is also a picture of all the puppies in their basket.

Then something about our males. Yesterday they had a grooming day. The both were washed and I also shortened Hessu's cords some centimetres. Reetta wanted to groom Mortti so the result was questionable. We tried to do our best but anyway I would like to buy an overall to him to dress him up the following 6 months which it takes until his coat is back. We have also shown the puppies to Hessu and Mortti a bit. Hessu would be ready to take care of them right away. Mortti instead will not take any responsibility but runs away ;)

Matami 2 vko - 656 g

Masi 2 vko - 615 g

OKT 2 vko - 712 g

Pennut yhdessä eilen // The puppies together yesterady.

Vas Masi, keskellä Matami, oikealla OKT // On the left Masi, in the middle Matami and on the right OKT.

Reetta kisasi lauantaina hyytävän kylmässä syyssäässä KAS:in kisoissa Virpiniemessä yhden radan verran sekä Yodan että Mortin kanssa. Yodan ensimmäinen kakkosluokan kisarata (hypäri) kulki loistavasti - aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Siinä Pimatsu juoksi pujottelun aloituksen ohi, Reetta korjasi virheen ja koirakko pääsi maaliin. Tulos siis 5 vp, ihanneaika alittui pari sekuntia ja sijoitus 4.

Mortti juoksi myös hyppyradan. Heti radan alussa se teki iiiiison kaarroksen eikä sillä muutenkaan ollut kauhea kiire minnekään. Rata oli teknisesti melko vaativa ja yhdessä kohtaa Reetta ja Mortti "keskustelivat" etenemisestä, siitä 5 vp. Lisäksi yliaikaa 4,77 sek. Sijoitus 10. (osallistujia kaikkiaan 33). Vauhtia pitäisi Mortille saada jostain lisää agilityradalle.

Sunnuntaina kaikki koirat osallistuivat kaikkien rotujen kiihdytyskilpailuihin Virpiniemen vinttikoiraradalla. Hessukin pääsi mukaan ja oli tosi onnellinen. Se kun viime aikoina on saanut useasti jäädä kotiin, kun Mortti ja Yoda ovat lähteneet harrastamaan. Sää oli vielä lauantaita kylmempi, ihan kauhea. Yoda juoksi meidän koirista ensimmäisenä. Se oli innosta soikeana päästessään vieheen perään ja oli maalissa (matka n 80 m) ajalla 8,34. Yoda ei sijoittunut pienten koirien (säkäkorkeus alle 40 cm) yleisessä sarjassa, villakoirista se oli kolmanneksi nopein. Mortti juoksi seuraavana meidän koirista. Se oli vielä innokkaampi kuin Yoda ja juoksi ajan 7,62, jolla se päihitti jopa kaikkien pienten koirien sarjan voittaneen Sulo-veljensä ja vei tältä epävirallisen Pohjois-Pohjanmaan nopeimman villakoiran tittelin! Sulon aika oli 7,89. Hessu juoksi meidän koirista viimeisenä. Se sai ajan 8,30. Mortti voitti siis isompien sarjan villakoirat ja Hessu oli kakkonen ;) Voi kun Mortti näyttäisi vauhtiaan myös agilityradalla, juostahan se kyllä osaa.

 On Saturday Reetta ran in very cold autumn weather one course with both Yoda and Mortti. Yoda's first jumping course in class 2 went nicely up to the second last obstacle. There Yoda went pass the slalom, Reetta corrected and they finished the course with 5 faults. Time was couple of seconds under the limit and placement 4th.

Mortti ran also a jumping course. In the beginning he made a huge curve and he didn't hurry at all on the track. The course was technically quite demanding and once Reetta and Mortti "talked" about how to go on and got 5 faults of denying. They got also 4,77 sec overtime. Placement was 10th (of total 33 participants). Mortti needs simply more speed. He can run, he shows that elsewhere but not on the agilitycourse.

On Sunday our dogs took part in inoffieciell lure coursing competition for all breeds in the track nearby. We took also Hessu with us and he was extremely happy. Mortti and Yoda are more often allowed to come with for example to the agility competitions and often Hessu stays at home. The weather was even colder than on Saturday, terrible. Yoda was first of our dogs to run. She was eager and ran a good time of 8,34 sec (the track was about 80 metres). She wasn't placed among all breeds but was 3rd of poodles in small dogs' class (height under 40 cm). Mortti was even more eager than Yoda and ran a time of 7,62 sec, even quicker than his brother Sulo who won the small dogs' class with 7,89 secs. Hessu was last of our dogs to run and he ran 8,30. So Mortti won the class of bigger poodles (over 40 cm) and Hessu was 2nd. ;)

 Make ja Reetta käyttivät koirat tänään eläinlääkärissa silmätutkimuksissa (silmäpeilauksessa). Kaikilla oli täysin terveet silmät, ei mitään huomauttamista. Tästä on hyvä suunnitella eteenpäin...

 Today Make and Reetta took the dogs to the eye examination. Every dog has healthy eyes, with nothing to say about. It is good to go on from this point...

Tai mitä lie. En keksinyt parempaa otsikkoa :'D

Noniin, käsitöitä on äiti taas tehnyt, tällä kertaa lapasia. Hänhän (jopas on typerä sana...) teki Iin Kärkkäisellä löydön, ja osti poistettuja-tai-jotain-sellaista-lankoja, myös... tjaa-a en nyt muista merkkiä, mutta kuitenkin, lanka, josta pitää tehdä normaalia isompi, ja sitten pestä neljässä kymmenessä pesukoneessa, että se huopuu. Jee :D Äiti teki siis Ronjalle mustaruskeat, minulle mustavalkoiset (jotka vaihtoivat väriä lähes harmaaksi.. :() ja Rasmukselle mustavalkoiset ruskealla varrella. Kuvia tulee kunhan pääsen koneelle, jonne osaan jopa kuvia siirtää...

Tänään, kun äiti on opiskelemassa, käytin piiiiitkästä aikaa koiria lenkillä. Rasmus ulkoilutti Mortin, joten minulle jäi Hessu ja Yoda. Noh, mainio tilaisuus kunnolla kokeilla noita uusia kenkiä, jotka ostettiin juuri ennen SMiä, metsässä. Hessulle valjaat, minulle juoksuvyö ja matkaan. Yodaa otti päähän, kun hihna oli niin lyhyt, ja Hessu pääsi viilettämään joustonarussa kolmen metrin matkaa, joten irroitin Hessun kaulapannan + hihnan ja pidensin Yodan hihnaa, joka myös oli juoksuvyössä kiinni. Metsään päästyämme päästin koiruudet irti, ja parisen kymmentä minuuttia yksin hölkyteltyäni otin koirat takaisin hihnaan ja juoksin Hessun vetotuen kanssa. Ja voi jee, KOIRA VETI! Ensimmäistä kertaa koskaan Hessu veti canicrossatessamme, jeee! Yoda tosin hästäsi ja pomppi Hessun turkissa, muttei se Hessua haitannut :) Lopuksi vielä loppuspurtit niin, että heitin pallon, kävelimme taaksepäin ja juoksimme pallolle. Onneksi olimme osuneet sileälle polulle, muuten olisin ollut nokallani juurten välissä...

Kuvia ei nyt ole laittaa, kun en tosiaan tätä konetta osaa käyttää :')

Ainiin, tuli mieleen, että huomasin tänään käyttäneeni koirien kanssa samanlaisia apuja kuten poninkin. Esimerkiksi reiteen taputus=tänne, ja ihmettelin, kuinka karvakorvat eivät kipittäneet luokseni. Myös se, etten pystynyt lähettämään otuksia minnekkään, oli outoa. Ja ei, en ole perinteinen hevosihminen, enkä ohjaa ponia kuten normaalit ihmiset tekevät. Enkä ole normaali.

- Reetta

 I can't write this text in english, i'm sorry, so we can just wait for my mum from Kokkola :)

Teimme viikonloppureissun Tampereelle, kohteena nuorten agilityn ja tottelevaisuuden SM-kilpailut. Perjantain ja lauantain välisen yön yövyimme Jyväskylässä (kiitos Pekka vieraanvaraisuudesta!) ja jatkoimme siitä lauantaiaamuna kisapaikkaa kohti. Lauantaina vuorossa oli agilityn SM-taisto. Nuorten SM-kisat käydään niin, että kisataan kahdessa ikäluokassa (10-13-vuotiaat ja 14-17-vuotiaat), joista Reetta kisasi viimeistä vuottaan nuoremmissa. Ensiksi kisataan karsinnassa, joka on ihan normaali virallinen kisa ja josta ikä-, koko- ja tasoluokan kolme parasta tuloksen tehnyttä pääsee finaaliin, joka sitten on epävirallinen kisa ja kaikille tasoluokille sama. Eli ensimmäisenä kisatulessa meidän koirista oli ykkösluokan koirana Yoda. Emme ottaneet riskiä, että Yoda poistuisi tervehtimään minua ja Makea kisaradan reunalle, vaan poistuimme itse kisa-alueelta näkymättömiin Yodan radan ajaksi. Emme siis nähneet miten rata sujui. Ensimmäinen tieto mitä saimme oli, kun kuuluttaja kuulutti, että pari on loppusuoralla ja samalla kuulin Reetan kannustavan Yodaa eteenpäin. Tästä tiesin, että nolla on alla - ja nollahan sieltä tulikin. Samalla SERT eli menolippu kakkosluokkaan sekä paikka illan finaaliin! Meidän kakaralle! Yodallahan on melkoinen keinuongelma, mutta Kari Jalonen oli reilu eikä keinua ollut ykkösten karsintaradalla ollenkaan. Kakkosluokassa Reetta kisasi Hessun kanssa. Rata oli normaali kakkosluokan rata ja suunnilleen toista kertaa elämässään Hessu meni pujotteluun sisään ilman minkäänlaisia ongelmia. Ensimmäinen kerta oli sen edellisessä kisassa. Vanhus on siis vissiin viimein oppinut pujottelemaan! Hessulle radalta harmittavasti hyl, kun se meni keinun jälkeen väärään putken päähän, ei sisään saakka, mutta liian pitkälle kuitenkin. Muuten varsin hieno ja virheetön rata. Mortti teki myös loistoradan toiseksi viimeiselle esteelle saakka. Se oli rengas ja Mortilla oli kova kiire maaliin ja se hyppäsi renkaan kehikosta eikä Reetta ehtinyt korjaamaan virhettä, ennen kuin Mortti oli hypännyt seuraavan eli viimeisen esteen, heille siis hyl. Ei todellakaan mikään tyypillinen Mortti-virhe, mutta sillä oli selvästi tosi kova kiire. Lisäksi estevälit olivat kauttaaltaan varsin lyhyet, joten se ei varmaan vain ehtinyt ajatella oikein. Harmi harmi, vauhti oli nimittäin hyvää.

Finaaliin siis meidän koirista vain Yoda. Yodan sijoitus karsinnassa oli 2. ja kun finaali kisattiin tasoluokittain käännetyssä järjestyksessä, Yoda lähti siihen toisena. Finaaliratana oli hyppyrata. Me poistuimme jälleen kisa-alueelta ja Reetta jäi keskittymään rataan. Jälleen kuulimme kuulutuksen, että pari on jo loppusuoralla nollalla - ja nollalla he selvisivät maaliin saakka! Silminnäkijöiden kertoman mukaan pari teki hienon radan Aika oli 30,54. Ja he johtivatkin kilpaa oman ikäluokkansa viimeiseen kisaajaan saakka, eli medi3-luokan karsinnan voittaneeseen koirakkoon saakka. Tämä pari teki vielä Reettaa ja Yodaa neljä(!) sekuntia nopeamman ajan ja sai ansaitun voiton. Mutta siis: Reetalle ja meidän kakaralle SM-hopeaa! Yhtään ei oltu laskettu menestystä Yodan varaan, koska tiesimme sen keinuongelmasta, muutenhan se on varsin loistava. Mutta joskus tuurilla saa hienoja tuloksia.

Sunnuntaiaamuna veimme Hessun Kaupin vinttikoiraradalle olleeseen koiranäyttelyyn. Se oli ainoa veteraaniluokan uros ja sai ERI:n. Ja kun ainoa veteraaninarttu sai EVA:n, Hessusta tuli ROP-vet. Meillä oli vaihteeksi myös nyörivillakoirien kokoontumisajot. Doris olikin hienosti PN2. Tuomari Otto Krcal Itävallasta halusi myös kuvata nyörivillakoirakaksikkoamme. Kyllähän se aika eksoottinen pari tietysti onkin. Miia jäi Hessun kanssa odottamaan iltapäivää ja isoa veteraanikehää. Siellä ei menestystä tullut. Me sen sijaan suuntasimme takaisin SM-kisa-alueelle tottelevaisuuskokeeseen.

Koe oli pahasti myöhässä. Odottelua riitti ennen kuin Reetta ja Mortti pääsivät suorittamaan ryhmäliikkeet eli luoksepäästävyyden ja paikallaolon. Luoksepäästävyydestä Mortille 10 (kiitos Pialle treeniavusta!), se kyllä liimautui Reetan jalkaan, mutta ei noussut tai mitään. Paikallaolosta 9,5 (Mortti nousi perusasentoon aavistusta ennen käskyä). Tässä vaiheessa nuorempien sarjan muut alokasluokan koirakot olivat täysin pisteittä, joten yksilöliikkeisiin Reetta pääsi hyvistä asemista. Tosin ensin odoteltiin TUNTITOLKULLA! Alokasluokassa oli kaikkiaan 18 kisaajaa (kumpikin ikäluokka mukaanlukien) ja Reetta oli näistä viimeisenä. Viimein oli Reetan ja Mortin vuoro. Seuraaminen lähti LOISTAVASTI! Mortin kontakti oli katkeamaton. Jommassa kummassa seuraamisessa yksi perusasento toteutui vasta käskyllä. Muuten mieletöntä menoa. Samoin kaikki muutkin liikkeet olivat upeita. Perusasennot vain vähän vinoja. Huonoin piste eri liikkeistä koirakolla oli 9, joten kokonaispistemäärä oli 189,5 pistettä ja sillä heltisi koko kokeen 3. sija sekä kunniapalkinto. Tuomari oli sanonut, että vinoja perusasentoja sekä yhden täyskäännöksen jätätystä lukuunottamatta täydellistä menoa. Mitkä kisahermot Reetalla onkaan! Odottelua riitti, mutta tyttö oli todella rauhallinen ja suoritus oli todella varma. Niin, arvatenkin, tuloksella hän voitti SUOMEN MESTARUUDEN! Toisena vuonna peräjälkeen, viime vuonnakinhan Reetta jo oli Suomen mestari, tosin silloinen tulos oli toista luokkaa (107 p).

Toivottavasti saan tähän piakkoin valokuvia mukaan liittettäväksi. Voi olla, että kestää.

Kiitos Juhalle hienosta kuvasadosta sunnuntaisten vepe-treenien osalta!

 Thanks to Juha for nice pictures from the water rescue trainings on Sunday!

Mortti hyppää veneestä. Katsokaa tuota varmuutta!

 Mortti is jumping from the boat. How confident he is!

Yoda hyppäsi myös, mutta ei niin itsevarmana kuin Mortti. Siksi sillä oli pelastusliivit yllään.

 Also Yoda jumped, but not as confident as Mortti. That's why she is wearing a life jacket.

Mutta Yoda ui jo ihan mukavasti.

 But Yoda swims already allright.

Hessu ui hakemaan köyden vetääkseen veneen takaisin rantaan.

 Hessu is swimming to get the rope and pull the boat back to the beach.

Hessu ja köysi rannassa.

 Hessu with the rope on the beach.

Mortti valmiina toimimaan ja toimintaan. Mortille hyvin tyypillinen olemus, kun tiedossa on jotain mukavaa toimintaa.

 Mortti is ready for the action. He typically looks like that when he is waiting for his turn to do something interesting.

Mortti vetämässä venettä. Oikeasti! 13 kiloinen villakoira vetää venettä ja kahta ihmistä!

 Mortti pulling the boat. Really! A poodle with 13 kg pulls the boat and two people.

Lopuksi kuva kummastakin uroksesta puistelemassa märkiä turkkejaan ;) Ensin Hessu nyörivillakoira, sitten Mortti monitoimivillakoira.

 Finally pictures of the males shaking their wet coats ;) First Hessu the corded poodle, then Mortti the versatile poodle.

Eilen villakoirakerhon paikallisosastomme järjesti mahdollisuuden kokeilla vesipelastusta ja sen sove- ja alokasluokan lajeja, lukuunottamatta esineen vientiä veneeseen.

Ensimmäinen laji on veneestä hyppääminen. Meidän koirista Hessu oli ensimmäisenä vuorossa. Hieman epäröityään Hessu hyppäsi ihan mukavasti ja ui hyvin rantaan. Se vaan ajautui merkkipaalujen ulkopuolelle, kummallakin kerralla. Vaikka se on ihan hyvä uija ja on uinut paljon, se on kuitenkin vedessä hieman epävarma ja saattaa piipata. Toisena meidän koirista oli vuorossa Mortti. Mortti hyppäsi kuin vanha tekijä ja ui suoraviivaisesti rantaan! Se todella loisti tässä! Mutta se onkin tosi hyvä uimaan muutenkin. Mitä teki pinsessa Tinttarella? Epäröi, epäröi ja epäröi. Sitten se hyppäsi, ehkä autettuna ja ui rantaan. Toisen kerran se hyppäsi vain autettuna. Koska vesi on märkää.

Toinen laji olisi ollut se esineen vienti veneeseen, mutta meille sanottiin, että tämä kannattaa ensin treenata maalla varmaksi ja vasta sitten siirtää vienti veteen, joten seuraavaksi kokeiltiin veneen vetämistä. Kumiveneessä istui kaksi normaalikokoista aikuista ihmistä. Hessua sai aikalailla rohkaista lähtemään veneelle, mutta lopulta se lähti ja veti veneen narusta rannalle. Loistavaa! Toisella kerralla sama kuvio toistui, eli tarvitsi rohkaisua, mutta kävi tekemässä työn. Mortille kiinnitettiin veneen naruun sen "oma" dami, joka siis alunperin on Hessun. Otsikko kertonee kaiken. Mortti ui veneen luo, tarttui damiin ja hinasi veneen rantaan. No, saattaa olla, että se ei venettä ihan rantaan asti vetänyt, vaan köysi päästettiin irti sitä ennen, mutta joka tapauksessa Mortin suoritus oli upea! Toisella kerralla sitä yritettiin huijata ja saada se vetämään vene pelkästä narusta, mutta Morttihan oli uinut pelastamaan daminsa, ei mitään köyttä ;) Damista se veti venettä taas hyvin. Pinsessa Tinttarella ei tätä päässyt kokeilemaankaan. Lähdimme ennen sen vuoroa, koska se ei ole edes kiinnostunut leluista vedessä, niin mitenkä sitten veneen vetämisestä. Se ei myöskään vielä ole mikään huippu-uimari. Se kuitenkin jo ui, mikä on edistystä viime kesään.

Tänään Mortti sitten pääsi vielä kokeilemaan vesipelastusta oikeiden vesipelastuskoirien kuten newfoundlandinkoirien, landseerien ja noutajien pariin. Mortti oli todella taitava! Se hyppäsi veneestä kuin vanha tekijä ja ui merkkipaalujen väliin. Samoin se kävi pelastamassa hukkuvaa! Jälleen mottona oli tämän postauksen otsikko, tosin nyt kyseessä ei ollut Mortin "oma" dami, vaan yhdistyksen omaisuutta, mutta damin avulla Mortti veti hukkuvan rantaan.

 Yesterday we had an opportunity to try water rescue with our poodles. For the beginning dogs were rowed to the "lake" and they had to jump from the boat and swim to the beach. Hessu was the first of our dogs to try. He hesitated quite much but jumped finally. He swam to the beach but not between the stolpes as he "should" have done. He is a bit insecure in swimming, though he has swum a lot. The next of our dogs was Mortti. He didn't hesitate at all but jumped right away and swam straight to the right place. He was splendid! What did pincess Tinttarella? Hesitated, hesitated and hesitated. Then she jumped, maybe she was helped and swam to the beach. In the second time she jumped only with the help. Because water was wet ;)

For the second we trained pulling the boat. With me encouraging Hessu swam to the boat, caught the rope and pulled the boat all the way to the beach. He did it twice. With no bigger eagerness, he just did it. Mortti's motto is in the heading. His dummy was in the boat fastened in the rope and he wanted to get it back. He swam there and it didn't matter that he had to pull the boat with two normalsized adults to the beach. He did it with great enthusiasm. In the second time they tried to give him the rope instead the dummy, but he was there just after the dummy ;) Pincess Tinttarella didn't try this at all because she is not interested in the toys in the water. But she swims today, which is a clear improvement compared to the last year. Unfortunately we had to leave for other reasons and the dogs couldn't try the last part.

But today we took Mortti to the water rescue training with real water rescue dogs such as newfoundland dogs and retrievers. He worked excellently! First he jumped from the boat and swam to me on the beach. He did this twice and very well. Then he rescued a "drowning" person. He did as it says in his motto in the heading: you don't leave your dummy. Actually the dummy wasn't his but anyway by catching it in the water and having it in his mouth he pulled the "drowning" person to the beach. Mortti really is a lovely, versatile dog who does anything very enthusiastic!

Hellejakson kunniaksi lähdin Rasmuksen ja koirien kanssa uimaan paikalliselle Rivieralle eli siis pohjavesimontuille. Yllätyksekseni siellä EI ollut paljon väkeä, vaan mahduimme kunnialla mukaan. Tai siis saimme "vallattua" ikioman montun. Koirat tiesivät jo matkalla minne olimme menossa ja ininä autossa oli sen mukainen. Kun avasin takaluukun, Hessu loikkasi heti ulos. Hyi hyi, se on kiellettyä, pitää odottaa lupaa. Myös Mortti ja Yoda olivat enemmän kuin innoissaan pääsemään ulos.

Voi kuinka Hessu nauttikaan uimisesta! Sen nyöriturkki vain kellui veden pinnalla, kun Hessu ui. Se nouti oikeasti Mortille ostamaani vihreää merihevosta suurella innolla. Morttihan on ominut Hessulle ostetun damin vain ja ainoastaan omaan käyttöönsä. Myös Mortti ui ja paljon, mutta se tuskin yllättää ketään, joka Mortin tuntee.

Entä mitä sitten teki pinsessa Tinttarella, Yodanakin tunnettu koira? Se UI! Se todellakin ui ja ihan oma-aloitteisesti. Tai siis ilman mitään pakotteita tai veteen viemisiä! Jee! Ensimmäisen kerran se ui minun perääni - ja minä vaikutinkin olevan sille paras uintikimmoke. Muutaman kerran se lähti myös uimaan Mortin perässä, kun Mortti lähti hakemaan damiaan. Varsinaisesti Yoda ei itse kiinnostunut uimaleluista. Mutta minulle oli enemmän kuin voitto se, että se ylipäänsä hakeutui veteen. Pitäähän sitä nyt jokaisen arvonsa tuntevan näyttelypuudelin uimaan päästä.

Alla pari kuvaa uimisesta. Ensin Hessu + merihevonen. Toisessa kuvassa Mortti, Rasmus ja Hessu. Valitettavasti Yodan uiminen ei tarttunut kuviin, kun tuo kännykkäkamera ei ole parasta mahdollista tasoa. En myöskään saanut kuvaa veden pinnalla kelluvista Hessun nyöreistä.

Negatiivista uimiseen liittyen: kun tulimme kotiin laitoin urokset kuivamaan pesuhuoneeseen. Kävin asioilla ja kun palasin takaisin, Hessu oli oudon vaisu. Vaisuus jatkui vaikka se pääsi pois pesuhuoneesta. Yhtäkkiä huomasin, että sitä paleli. Peittelin sen viereeni nukkumaan ja se kyyhötti siinä. Sitten hoksasimme Rasmuksen kanssa laittaa sille sen fleecetakin päälle ja johan tuli koiraan eloa! Eli märkä nyöriturkki on kylmä. Ja kuivaa hitaasti. Muut koirat ovat jo kuivia, vaikka Yoda kastui uudelleen sateessakin, mutta Hessu ei.

 It has been really warm here, so me, Rasmus and the dogs went swimming today. Hessu really enjoyed swimming! He retrieved the green sea horse I actually bought for Mortti very eagerly. His corded coat just floated on the water. Also Mortti swam a lot. I'm sure that doesn't surprise anyone who knows Mortti. Mortti has claimed the toy which we bought for Hessu for long time ago and retrieved it.

And what did the pincess Tinttarella, aka Yoda? She swam! She indeed did it! Volunteerly! She swam best after me, not for a toy. But she swam a lot as well. It was like a victory for me because my opinion is that every show poodle has to be able to swim .

There are two pictures of swimming below. In the first Hessu and the sea horse, in the second Rasmus, Mortti and Hessu. Unfortunately my cellphone camera didn't catch Yoda swimming at all, neither floating cords.

Negative about swimming: at home Hessu was silent and just lay down: he had cold. I put a blanket on him and he slept beside me. Then we put on him his fleecerug and he became active. A wet corded coat is cold! And dries slowly. The other dogs are already dry, although Yoda was in the rain, but Hessu is still wet.

Meillä oli viime viikonloppuna säpinää kun nyörivillakoira Doris tuli Oulun koiranäyttelyiden vuoksi perheineen meille vierailulle. Puhuimme kaksi vuorokautta koirista, kävimme kumpanakin päivänä koiranäyttelyssä ja pidimme muuten vain hauskaa. Aika kului kuin siivillä. Sunnuntai-iltana Miia vielä trimmasi Hessun. Siitä tuli mielettömän hieno! Alla kuvia. Ensiksi Hessu, sitten Doris ja viimeisessä kuvassa nyörit yhdessä.

 Last weekend we had lots of action: the corded poodle Doris visited us with her family. Two days we talked about dogs, spent them at dog shows and had fun. On Sunday evening Miia groomed Hessu. He became absolutely splendid! In the first picture beneath there is Hessu shortly groomed, then Doris and in the last one cordeds together.

Meillä on ollut niin kiire, ettei blogiakaan ole ehditty päivittää ;) Mm juhannuksena meillä oli hoidossa neljä villakoiraa. Juhannusaaton kunniaksi pesin näistä isovillakoiranartun, ihan vain omaa isovillakoirakuumettani hillitäkseni. Kyllä onnistui! Kaksi tuntia harjaamista, vajaa tunti pesua ja kaksi tuntia kuivaamista. Ja koira oli lyhyessä turkissa. Näyttelyturkissa olevan Yodan harjaan, pesen ja kuivaan kahteen tuntiin.

 We've been so busy that we haven't even had time to write in the blog ;) In the Midsummer we had four extra poodles at home. I washed the standard poodle female just to cure my standard poodle fever. It really worked! Two hours for brushing, almost an hour for washing and two hours for drying. And she was in a short coat. I brush, wash and dry Yoda in her show coat in two hours.

Toissapäivänä Hessu täytti 9 vuotta! Suuren suuret onnittelut nuorekkaalle vanhukselle! Ei toki voi sanoa, että se olisi kuin nuoret pojat, vähän on rankka harrastaminen jättänyt jälkiä sen kroppaan (jäykkyyttä), mutta kyllä se vielä loistokunnossa on. Mm. eilen se kävi ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen agilitykilpailussa, teki ratavirheettömän suorituksen, alitti ihanneajan 4,55 sekunnilla, sijoittui toiseksi ja sai ensimmäisen LUVA-tuloksensa kakkosluokasta. Alla kuva sankarista palkintoineen.

 Day before yesterday Hessu had his 9th birthday! Congratulations for youthful senior! You can't say that he would be like young boys, some signs of the age and rough hobbies are to see (stiffness), but he is still in splendid condition. For example he ran yesterday first time for six months in an agility competition. He made no faults on the track and time was 4,55 secs under the limit. He got his first LEG from the class two. Beneath a picture of the hero with his trophy.

Mortti on pelannut ahkerasti jalkapalloa jalkapallon MM-kisojen kunniaksi. Myös se juoksi eilen agilityradan virheettömästi, mutta sai reilun 10 sek yliaikaa. Pitää varmaan alkaa ottaa sille futis mukaan agilitykentälle, olisiko se taikasana räjähtävän nopeuden siirtymiseen kotipihalta agiradalle. Mortti on myös esittänyt uimataitoaan, josta kuva alla.

 Mortti has been playing football in an honour for the World Cup in South Africa. He got either no faults on the track yesterday in the agility competition but he got over 10 sec overtime.We should probably take his football with to the agility to get his huge speed from the football field to the agility course. Mortti has also swum of what a picture below.

Yoda on myös käynyt elämänsä ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti uimassa. Eilen myös se juoksi agilityradalla kelpo tuloksen: 0 virhepistettä, ihanneaika alittui 13,6 sekuntia, sijoitus 4. ja toinen LUVA-tulos ykkösluokasta. Yoda on myös ulkoillut ystävänsä Jenna-sheltin kanssa, josta pari kuvaa.

 Yoda has also been swimming voluntaryly for the first time in her life. Yesterday she made a nice run on an agility course as well: no faults on the track, 13,6 secs under the limit, placement 4th and her second LEG from the class 1. Yoda has also been out with her friend Jenna. Some pictures about them below.

Eilen oli paikallisosastomme villakoirien tämän kesän ensimmäinen uimapäivä. Päivä oli jo kauan sitten päätetty ja niinhän se sattui olemaan samaan aikaan kuin Mortilla ja Yodalla oli agilitytreenit. Niinpä koirista vain Hessu pääsi mukaan uimaan. No, Hessuhan oli asiasta vain onnellinen: kerrankin laatuaikaa minun kanssani. Hessu ui lähes kaksi tuntia innolla daminsa (jonka Mortti on ominut) perässä Ulmajan montuilla. Välillä se juoksi hiekalla muiden paikallaolleiden villakoirien kanssa. Ja ui taas. Oikeaa koiranelämää.

Mutta voi hirvitys sitä hiekan määrää, mikä Hessun turkkiin uimaretkellä tarttui! Kun turkki oli vähän kuivahtanut, hiekkaa oli meillä kotona kaikkialla: sohvalla, matoilla, lattialla. Eikä sen tulo loppunut. Lopulta iltamyöhällä päätin pestä Hessulta mahanalusen ja jalkojen "tupsut". Hiekkaa kertyi pesuhuoneen lattialle PALJON. Mutta turkkiin jäi sitä vielä (minkä aamulla sitten taas esim sohvalta huomasi). Tämä on ehdottomasti yksi nyöriturkin huonoista puolista. Haluaisin antaa Hessun elää koiranelämää, johon meillä kesäaikana kuuluu olennaisena osana uimareissut. Mutta en tiedä jaksanko tuota järjetöntä hiekan määrää mitä turkki kerää. Tietysti voisin yrittää etsiä Hessun uittamiselle toisenlaisen paikan. Voisin uittaa sitä esimerkiksi meressä, suoraan aallonmurtajalta. Mutta ei ole reilua Hessua kohtaan, että Mortti ja Yodakin (näyttelyturkistaan huolimatta) pääsevät tuonne montuille kavereiden kanssa kirmaamaan ja siinä ohessa uimaan. Koska en ole Hessua edes mihinkään näyttelyyn ilmoittanut, mietin nyt jopa koko nyöriturkin poisleikkaamista (hiekan keräämisen lisäksi se vaikuttaa olevan äärimmäisen raskas kantaa). Mutta: vain vähän yli vuosi ja Hessu täyttää 10 vuotta, jolloin se pääsee useisiin näyttelyihin joko ilmaiseksi tai erittäin edullisesti. Pohdittavaa ja punnittavaa siis riittää.

- Päivi

 Yesterday we had the first "swimming day" of this summer with our local poodleclub. Mortti and Yoda had their agilitytrainings at the same time, so I took only Hessu with me. And Hessu was lucky: quality time just him and me together. Almost for two hours Hessu swam after his dummy (which according to Mortti belogs to him). Beside swimming, Hessu ran with other poodles in the sand. And swam again. This I call real doglife.

But the amount of sand in Hessu's coat was terrible! When the coat had dried a bit there was sand everywhere in our house. And all the time more sand came to the floor and coach and everywhere. Finally, late in the evening I decided to wash Hessu's belly and feet. After washing there was a huge amount of sand on the floor of the bath room. But still some remained in the coat (which we saw in the morning on the coach where Hessu had slept).

This is really a disadvantage with a corded poodle. I want to let Hessu live a proper dog life and that means for us also swimming in the summer. But I am not sure if I can stand all the cleaning which swimming occurs. Of course I could take Hessu to another kind of place to swim, where there is no sand. But I thikn it's not fair that Mortti and Yoda (even in her show coat) are allowed to have fun with the buddies and Hessu not. Because I am at the time not taking Hessu to any dog shows, I even consider of cutting away his cords. On the other hand next summer he will be 10 years old and then its really cheap or even free to take him to the dog shows. So I don't know what to do.

- Päivi

Tänään Reetta kisasi Hessun kanssa OKK:n järjestämän ryhmänäyttelyn junior handler -kilpailussa. Sijoitus hienosti toinen nuorempien luokassa. Tuomari vieläpä sanoi, ettei oikein edes osannut päättää, kumpi oli parempi, Reetta vai voittaja. Kaikilla kisailijoilla oli toki parannettavaa, mm. kolmion tekemisessä (tästä olen ihan samaa mieltä). Seuraava JH-kisa Reetalla on Raahessa parin viikon kuluttua. Sinne on ilmoitettu myös Yoda rotukehään. Itse en harmi kyllä pääse mukaan. Toivotaan Reetalle onnea ja Yodalle reippautta.

Keskiviikkona osalla perhettä on jännittävä päivä. Lähdemme piipahtamaan Etelä-Suomessa. Siitä sitten lisää myöhemmin ;)

 Today Reetta took part in a junior handler -competiton with Hessu. She was 2nd. The judge told that it was difficult to decide if Reetta or the winner was better. The next JH-competition for her will be in Raahe in two weeks. Also Yoda will be shown there. Unfortunately I can't go there with them so we have to wish Reetta a lot of luck and Yoda much of braveness.

On Wednesday a part of the family has an exciting day: we'll make a trip to Southern Finland. More information about that will be released later ;)

 Voi jee, kun työ häiritsee harrastuksia - ja blogin päivitystä ;)

Viime sunnuntaina koirat pääsivät juoksemaan "pitkästä aikaa" vieheen perään. Voi kuinka ne tykkäävät siitä! Paikallinen vinttikoirakerho järjesti epäviralliset maastojuoksukilpailut, joissa siis arvostellaan juoksutapaa, ei oteta aikaa.

Ensin meidän koirista pääsi juoksemaan veteraani-ikäinen Hessu. Hessuhan täyttää heinäkuussa 9 vuotta ja noissa kisoissa veteraaniluokan ikäraja on 6 vuotta! Hessuhan innostui vieheestä ensimmäisen kerran elämässään 8-vuotispäivänään. Veteraanien sarjassa oli 8 osallistujaa. Villakoirakerhon paikallisosastomme palkitsi kaikkien sarjojen 3 parasta villakoiraa mitalilla.

Hessun juoksu ei alkanut kovinkaan hyvin. Päästin sen vieheelle suoraan eteeni, mutta se päättikin käydä ensin tervehtimässä Makea ja Reettaa, jotka kameroiden kanssa istuivat minusta katsoen vasemmalla. Kun oli tervehtinyt perheenjäsenensä, Hessu juoksi vieheen luo ja teki mielestäni ihan mainiota työtä vieheen perässä. Kun viehe pysähtyi, Hessu haki sen suuhunsa ja lähti viemään saalista Makelle ;) Hessun tulos oli 103 pistettä (maksimi 300 p, 200 pistettä oli sertifikaatin arvoisen raja ja 150 p hyväksytyn juoksun raja). Sillä heltisi yleisen sarjan 7. sija ja villakoiraveteraanien 2. sija (3 osallistujaa).

Seuraavaksi koinkin kauhun hetkiä. Mortti, joka todella RAKASTAA viehejuoksua, pääsi karkaamaan vieheen perään, kun juoksuvuorossa oli nuori afgaaninvinttikoira. Mortti juoksi suoraan vieheelle huomaamatta afgaania. Kun se huomasi toisenkin koiran himoitsen samaa viehettä, se väisti katseellaan ja tuli hyvää vauhtia takaisin luokseni. Huh! Onneksi Mortti on noin kiltti ja onneksi kyseinen afgaanikaan ei ollut paha!

Viimein koitti Mortin oma juoksuvuoro, pienten koirien luokan ensimmäisenä.  Tuomarit vielä vähän miettivät arvosteluperiaatteitaan ja Mortti pääsi matkaan. Se juoksi loistavan juoksun. Se todellakin pitää tästä lajista! Mortin tulos oli 229 pistettä.

Heti Mortin jälkeen matkaan pääsi Yoda. Yodakin RAKASTAA viehejuoksua ja sekin teki hienon juoksun. Juoksun jälkeen oli hankala saada se pois vieheeltä, Yoda halusi tappaa sen uudelleen ja uudelleen. Yodankin tulos oli 229 pistettä. Ylituomarin pisteiden ratkaistessa Mortin sijoitus kokonaiskisassa oli 14. ja Yodan 15.(yhteensä 42 osallistujaa!). Meidän mustat kiitäjämme saivat kaksoisvoiton villakoirien porukasta.

Make otti viehejuoksusta myös kuvia. Lisään niitä joko blogiin tai kotisivuille.

 Last Sunday there was an unofficial lure coursing competition for all breeds. Our dogs just love lure coursing. The first to run was Hessu in the veteran class (age limit was 6 years, Hessu will be 9 in July). Hessu hasn't been too keen on the lure until his 8th birthday. In the competition I sent him straight ahead to the lure but he decided first to greet Make and Reetta who were on my left side sitting and taking photos. After greeting them Hessu ran a smooth and nice run and got 103 points out of 300 (over 150 was accepted and over 200 points worth a certificate). He was 7th of 8 veterans and 2nd of poodle veterans. Our local poodle club awarded the three best poodles of every class.

Next to run was Mortti. He really loves lure coursing! Before his own turn he had escaped to the lure but luckily the running afghan hound was a kind dog. Mortti made an excellent run and got 229 points. Yoda's turn was just after Mortti. Yoda loves lure coursing, too. Yoda ran 229 points as well. According to the points from the main judge, Mortti was 14 th and Yoda 15 th (out of 42 participants). Mortti and Yoda got a double victory among the poodles in this class.

Make took some photos. I will add them later in the blog or on the homepage.

Viime viikolla oli viimeiset ohjatut agilityreenit hallissa. Reetta oli sairaana edellisen viikon, joten Yoda intopiukeana oli reeneissä tosi vauhdikas. Hessukin oli vauhdikas, mutta sen tekemä rata ei välttämättä mennyt ihan sitä reittiä, kuin kouluttaja oli suunnitellut  Kesäkaudelle teimme sellaisen ratkaisun, että Yodalle ja Mortille haettiin OKK:lta normaalia ryhmäpaikkaa, Hessu sen sijaan siirtyy treenaamaan nuorten ohjaajien jatkoryhmään. Eli ei niin tavoitteelliseen porukkaan. Sillä on jo kuitenkin ikää lähes 9 vuotta ja se on agilitannut 11-kuisesta saakka. Suunnilleen koko ajan säännöllisesti. Mutta koska Hessu rakastaa edelleen agilitya, se saa edelleen käydä treenaamassa viikottain, mutta nyt edetään täysin sen kunnon ehdoilla ja pidetään vain hauskaa.

Viikonloppuna Rauno Virta tuli kouluttamaan OKK:n huippuporukkaa. Reetta pääsi Yodan kanssa ei niin huippujen valmennukseen perjantaina. Valmennus antoi varmasti uusia katsantokantoja teiden valintaan agilityradalla - ja toivottavasti tuo tulosta sitten myös Mortinkin kanssa, sille kun kolmosluokan ajat ovat vielä olleet tiukkoja. Yodalla oli kunnon aktiviteettipäivä perjantaina: ennen valmennusta Reetta ja Yoda kävivät Sofian ja Jennan kanssa parin tunnin lenkillä, sen perään reilun 3 tunnin agilityvalmennus. Kun pääsimme illalla kotiin, Yoda söi äkkiä ja luikahti meidän sängyn alle nukkumaan. Lauantain aamulenkillä se kävi täysin ylikierroksilla: haukkui aivan sikana koko lenkin ajan kimakkaa puudeliräkytystä. Huh huh.

Lauantaina trimmattiin Yoda kahden viikon päästä olevaa Pellon näyttelyä silmällä pitäen (toki se uudelleenkin trimmataan). Siitä tuli hieno! Toivottavasti saadaan jossain vaiheessa kuvia näytille. Sunnuntaina olikin sitten perinteinen villakoirien kevätretki Virpiniemestä Runtelinharjulle (4 km) ja takaisin. Matkaan lähti huimat 21 villakoiraa omistajineen. Onneksi matkalla ei näkynyt yhtään kyytä, naapurin Eeva oli niitä aamulla samoilla seuduilla pari kappaletta nähnyt. Sää oli upea ja seura mukavaa, joten retki oli todella onnistunut. Retken yhteydessä oli myös mahdollisuus antaa koirien kokeilla vinttikoirien vieheen perässä juoksemista. Tiesin omien keskareideni taipumukset lajiin, joten ne saivat ottaa vain yhden vedon. Hessu on epävarmempi, mutta hyvin sekin juoksi. Tästä on hyvä suunnata ensi viikonloppuna oleviin epävirallisiin maastojuoksukisoihin, joissa koirat siis juoksevat vieheen perässä vinttikoirien tapaan. Villakoirien paikallisosastomme palkitsee kisoissa sarjojen parhaat villakoirat, joten toivottavasti kisaamaan tulee runsas joukko koiria.

Ihan kiva hengähtää hetki ennen kuin kesän agilitytreenit taas alkavat. On melkoista luksusta, kun ei tarvitse olla joka ilta johonkin harrastukseen menossa. Tosin minun rentoiluani "häiritsee" huomenna oleva englannin kieliopin tentti. Mutta kun se on ohi, vain työt häiritsevät rentoilua.

 Last week we had the last agility trainings in the hall. Now there is a few week's break before we start training outside. Yoda was really fast in the last trainings and made good runs. Hessu was fast, too, but his course was perhaps not the one the instructor had planned . For the summer we made a decision that Mortti and Yoda continue training in a proper group but Hessu is moved to the group of young handlers. There is no much ambition left with him in agility. Hessu has been training agility since he was 11 months old (he is soon 9 years) and because agility is important for him, we let him train still.

In the weekend Rauno Virta came to train agility handlers of our dog club. Reetta and Yoda took part in the trainings on Friday. Reetta got certainly new ideas concerning the route choices in the course and hopefully that leads to better times on the courses especially with Mortti who has had difficulties with the ideal time in the class 3. Before training Reetta and Yoda made a two hours' walk with Sofia and Jenna, so there was lots of activity for Yoda that day. On Saturday she was hyperactive and belled during the whole morning walk with high-pitched voice like a real poodle. Terrible!

On Saturday Yoda was also groomed. Thinking of the dog show in Pello in two weeks. She will be groomed before the show again, though. She became really beautiful. I hope we'll get some fotos of her to show. On Sunday we had the traditional spring hike of our local poodle club. 21 poodles took part in the hike with their owners! We wandered 8 km and saw luckily no snakes in the woods. There was also an opportunity to train lure coursing with the dogs. Mortti and Yoda just love it! Hessu ran well, too. So next weekend we take part in an unofficial lure coursing competition. Our local poodle club awards the best poodles in the different classes, so hopefully there will be many other poodles as well.

It's nice to have a little time off for a while before the summer season of agility starts. It is really fine to just sit on the coach and relax and without driving around and taking children to the hobbies. I just have a test in English grammar tomorrow and I'm not that relaxed. But after the test only my job disturbs my relaxing.

Matkustimme Reetan ja Hessun kanssa villakoirien vuotuiseen erikoisnäyttelyyn Helsinkiin junalla. Tai oikeasti menimme junalla Riihimäelle ystäviemme luokse (Kiitos Arja ja Juha mukavasta viikonlopusta!) ja sieltä autokyydillä Kaapelitehtaalle näyttelypaikalle.

En odottanut Hessulle mitään menestystä eikä sitä tullutkaan. Sen sijaan odotin kovasti toisen tiedossani olevan näyttelyturkkisen nyörivillakoiran näkemistä. Kyllä Doris on hieno, muuta ei voi sanoa! Kiitos Miialle kaikesta! Ai niin, Hessu sai siis EH:n ja oli veteraanien kilpailuluokassa kakkonen.

Alla kuva nyöriturkeista yhdessä. Vasemmalla Doris eli Scarpebox Brown Aroma ja oikealla Hessu. Lisää kuvia kaksikosta laitan koirien kotisivuille.

 Me, Reetta and Hessu travelled by train to the Poodle Speciality show in Helsinki. Or actually we took train to Riihimäki and stayed there over nights at dear friends. From there we got a carride to Helsinki.

I didn't expect any success to Hessu - and he didn't get it (he got just very good and was second in competition class for veterans). Instead I was eager to see another corded poodle in a show coat. Doris is really splendid! I want to thank Miia for everything!

Beneath a picture of corded poodles together. On the left Doris (Scarpebox Brown Aroma) and on the right Hessu. I will add more pictures of these two on dogs' homepage.

Reetta kisasi Hessun kanssa junior handlerissa. Nuorempien sarjaan oli ennakkotietojen mukaan ilmoitettu vain kaksi osallistujaa, mutta mukaan otettiin myös yksi jälki-ilmoittautunut, vaikka käsittääkseni niin ei saisi tehdä. Reetta ja Hessu sijoittuivat erittäin onnistuneella suorituksellaan kilpailussa kolmansiksi.

 Reetta and Hessu took part in a junior handler competition as well. There were originally two participants entered in youngers' group but finally one more was accepted to compete though that shouldn't be allowed. Reetta made a very good performance and was placed 3rd.

Reetta teki koirien kanssa viime vuonna hienoja tuloksia erityisesti agilityssa, mutta tietysti myös tottelevaisuuden Suomen mestaruus oli upea juttu. Teinkin melkoisen paperityön ja ilmoitin sekä Mortin että Hessun tulokset sekä Oulun Koirakerhon että Suomen Villakoirakerhon Vuoden koira -kilpailuihin. Iloisena huomasin Suomen Villakoirakerhon jäsenlehdestä Puudelista myös erityisen nuorille ohjaajille suunnatun kilpailun, johon tulokset otettaisiin suoraan noista Vuoden koira -kilpailuista. Nuori ohjaajahan Reetta totta totisesti on, joten innolla jäimme odottamaan hänen sijoitustaan nuorten ohjaajien joukossa.

Oulun Koirakerhon vuoden koira -kilpailuista meillä on seuraavanlainen saalis:

Vuoden junior handler: Reetta on kisassa 2.

Vuoden agilitykoira: Mortti 9. ja Hessu 11.

Vuoden tottelevaisuuslupaus Mortti 4. (vain kahdella kokeella!)

Reetta palkittaneen myös tottelevaisuuden alokasluokan Suomen mestaruudesta sekä agilityn Junior Cupin finaalin kaksoisvoitosta.

Netistä luin, että Suomen Villakoirakerhon näyttelykoirakilpailussa palkittavien koirien omistajat tietävät jo koiriensa tulevan palkituiksi. Mietiskelin aikani, että eikö Reetta mahtunut palkittavien nuorten ohjaajien joukkoon, vaikka melko kovasti hän on erityisesti agilityssa viime vuonna tuloksia tehnyt. Viimein laitoin mailia pistelaskusta vastanneelle henkilölle. Ajattelin, että jos koirakot on päätetty palkita rotumestaruuskilpailuissa, helpotan mahdollisen palkinnon toimittamista meille ja kerron, että emme osallistu tänä vuonna rotumestaruuksiin niiden aikaisen ajankohdan vuoksi, mutta olemme kyllä tulossa erikoisnäyttelyyn. Pistelaskija kertoi toimittaneensa nuorten ohjaajien tulokset rotujärjestölle ja ihmetelleensä samalla, ettei hän tiennyt tällaisen kilpailun olemassa olosta. Hänelle oli vastattu, ettei sitä olekaan. Mielenkiintoista! Jäsenlehdessä kilpailusta ilmoitetaan, mutta kun kysellään tulosten tai mahdollisten palkintojen perään, ilmoitetaan, ettei tällaista kilpailua ole olemassakaan. No, olen tänään laittanut asiasta viestiä parille Suomen Villakoirakerhon hallituksen  jäsenelle sekä muutamalle muulle, joiden uskon asiasta tietävän. Joten jäämme odottamaan mitä tuleman pitää tässä asiassa.

 Reetta made several good results with the dogs during the last year, especially in agility. Not to forget the Finnish Championship in obedience, though. So I copied lots of papers and counted lots of points to enter the dogs to the dogs of the year -competitions of both our local dog club (Oulun Koirakerho) and the Finnish Poodle Club. I was extremely happy to notice that there was a special competition for young competitors in agility and obedience announced in the magazine of the Poodle Club. And surely Reetta is a young handler.

So the results from our local dog club are:

The junior handler of the year: Reetta is 2nd

The agilitydog of the year: Mortti 9th and Hessu 11th.

The promising obedience dog: Mortti 4th (with only two tests!)

Reetta will be awarded for the Finnish Championship in obedience and for the double victory in the finals of the Junior Cup in agility

I read in the internet that the owners of the best show poodles already know that their dogs will be awarded. I thought that to spare effort I inform that we are not going to take part in the championships of the poodles in agility and obedience this year (competitions are too early for our dogs), so if Reetta was awarded, we could have her prize in the poodle speciality. The one who counted the points told me that she had sent the results of the young competitors to the breed club as well, saying that she did not know about that competition. She had become an answer that there was not such a competition. Quite confusing! It says clearly in the magazine, which every member gets, that there is such a competition. Then when you ask for the results or the prizes they told you, there is none. So, today I have sent several e-mails asking about that. We will see how it all will result.

Sunnuntaina oli ensimmäinen MM-agilitykerta Activedog:in hienossa hallissa. Kyseessä siis Mortin kasvattajan (Miracle Minx) tarjoama vuoro  (Kiitos tästä mahdollisuudesta, Marika ja Juha!). Meidän koirista mukana oli Mortti ja Yoda. Ensin treenasivat pennut. Voi että ne olivat taitavia! Ikää naperoilla (Uikku, Pitsi ja Lore) noin neljä kuukautta, mutta hienosti ne jo osasivat hakeutua hyppysiivekkeiden välistä namialustalle.

Toinen puolituntinen vuorosta oli varattu osaavammille koirille. Tarjolla oli pujottelua (ohjurit apuna), vähän etenemistä sekä kontaktiesteet. Mortti oli vallan loistava etenemisessä, pujottelussa se arasteli ohjureita tosissaan. Mutta kivaa sillä varmasti oli - tai eihän se tietenkään mielestään saanut tarpeeksi treenata, mutta muuten. Yodalle teki hyvää treenata eri hallissa kuin tavallisesti. Se kaipaa just kaikenlaisia kokemuksia eri paikoista, että se saataisiin kisavarmemmaksi - tai ylipäänsä varmemmaksi luonteeltaan. Odottelen sille myös lähitulevaisuudessa juoksua, joten kaikki reenaaminen ennen pakollista juoksutaukoa on sille tarpeen.

Eilen maanantaina oli sitten normivuorot. Yodan ja Hessun vuorolla OKK:n halli oli vielä jääkylmä ja kyllä muistelin haikeana edellispäivän reneejä lämpimässä hallissa. Hennan suunnittelemassa treenissä oli paljon tiukkoja käännöksiä - ei siis ollenkaan Hessun alaa. Tai siis näinhän ei saisi ajatella, koska ohjaajan asenne heijastuu heti koiran käytökseen. Mutta kylläpä Hessu haukkui. Useamman reenikerran jälkeen se kuitenkin meni pätkän jotakuinkin sujuvasti. Yoda sen sijaan loisti. Se on niin kuuliainen mutta nopea. Koska se on niin pieni, mutkat ja kaarrokset ovat sille lasten leikkiä. Mutta suurin yllätys oli kyllä pujottelu: Reetta otti monta toistoa ja täydellä vauhdillakin tultaessa Yoda JOKA ainoa KERTA meni täsmälleen oikein sisään ja pujotteli kuin vanha tekijä  Se vaan on niin hieno koira! Kunhan saataisiin vielä toimimaan kisoissakin...

Kun Yoda oli säntäillyt radalla, otin sen kanssa vähän tokoa. Ne epäviralliset lähestyvät... Yoda oli kyllä hyvä, vaikka hallissa oli tosi paljon häiriötä (näyttelytreenit, ryhmäläiset agilitaamassa). Kyllähän sen kanssa saa/saisi enemmän harjoitella, mutta tuolla harjoitusmäärällä (= käytännössä ei ollenkaan) olen siihen todella tyytyväinen. Meillä on nyt kyllä tähtäin saada ryhmäpaikka kesäksi niin päästään katsomaan mihin typykästä on.

Mortin maanantaireeneissä aiheena oli vauhti + irtoaminen. Heli oli laatinyt varsin nerokkaan harjoituksen. Ja mikäs oli Mortilla harjoitellessa kun kaksi sen lempiasiaa yhdistyivät: agility + hyvä ruoka. Loistavasti Mortti ryntäsi putkiin. Sekin on niin kuuliainen koira, että vaikka se tasan tarkkaan tiesi (ja oikeen yllättymällä näytettiinkin) missä ruokapalkka odottaa, se teki radan vauhdilla ja ryntäsi vasta sitten syömään aina kerrallaan teelusikallisen kissanruokaa.

Tänään on sitten Yodan kolmas päivä putkeen -agireenipäivä, kun on nuorten ryhmän reenivuoro. Vielä en ole kauheita suunnitelmia nuorten päänmenoksi tehnyt. Varsinaisestihan Reetta reenii tuossa Pontuksen kanssa, mutta Yoda on yleensä mukana.

Ai niin. Mortti täytti perjantaina 5 vuotta! Minä olin itse opiskelemassa juhlien aikana, mutta Make oli juhlistanut sankaria ostamalla sille pizzan Kotipizzasta. Ei ihan Liha Monsteria kuten Mortti oli tilannut, vaan Prinssipizzan. Hyvää oli ollut, mutta kuulemma pizza olisi saanut olla sankarin mielestä isompi.

- Päivi

 On Sunday we had the first MM-agilitytraining (offered by Mortti's breeder Miracle Minx) in a luxurious hall of Activedog. Both Mortti and Yoda took part. It's very useful for Yoda to be able to train in different places because she still is so young and a bit unsecure. Yoda did well and Mortti was splendid. I think Yoda will be in heat soon, so it's good that she can train a lot before that, too. During the heat the dogs aren't allowed to go in in any training areas.

Yesterday it was time for the regular Monday trainings. It was really cold in the hall during Hessu's and Yoda's trainings. There were many turnings in the course and Hessu didn't like them at all. Or I suppose it's in our attitudes that he doesn't like this and that and it makes him to behave badly, bark and to be impatient. But Yoda therefore was splendid! She is so little and obedient so it was a piece of cake for her to do all the turnings. Furthermore Reetta trained slalom with her several times with full speed and she went in in a right way EVERY TIME! We were so happy!

After training agility I trained a bit obedience with Yoda. There was lot of noise in the hall at the time but Yoda did well and didn't mind the noise at all. It is only couple of days to the unofficial test... There still is lot to train but I'm really satisfied with Yoda at the time. My goal is now really to get in to a group to train obedience with Yoda in the summer.

Mortti had his agility as well. There was a course where they trained speed and dogs to do things independently. Mortti was excellent. It was again a day of his dreams: lots of agility and good food (he was treated with a tea spoon full of cat food every now and then).

Today Yoda will have agility again, this time with a group of young handlers. So she will have training three days after each other... Actually Reetta is in that group with Pontus (australian terrier of my father) but usually she takes Yoda with her, too.

Mortti had his 5th birthday on Friday. I wasn't at home to celebrate him but Make had bought him a pizza from a pizza parlor. Mortti had wanted a Meat Monster but instead of that he got a smaller one (a Prince Pizza). It was good, he says, but could have been bigger.

Testasin eilen huvikseni Yodan osaamista tottelevaisuudessa. Sehän on poikkeus minun koirissani sillä tavalla, että sitä ei ole varsinaisesti lainkaan tottelevaisuuskoulutettu: yhtään kurssia sen kanssa ei ole käyty eikä muutenkaan tokoiltu systemaattisesti. Mutta: tytskä on loistava! Se on oikea luonnonlahjakkuus! Se tarjoaa lenkillä seuraamista katsekontaktissa, ainakin kun tietää, että minulla on makupalapussi taskussa. Tietysti olen palkannut sen, jos suoritus on riittävä (ja yleensä aina se on). Se osaa myös istua kun minun liikkeeni loppuu. Perusasentoa sen kanssa ei ole hiottu kuten esim Mortin kanssa, joten se on toisinaan vino. Mutta tekemisen into Yodalla on mielettömän korkea, siltä osin olen erittäin tyytyväinen "sika säkissä" ostettuun, täysin näyttelytaustaiseen norjalaiskakaraan.

Sitten siihen eiliseen. Reetta on vähän opettanut Yodaa menemään maahan. Halusin eilen testata mitä se tästä osaa. Ensin käskin sen maahan siitä paikalta missä se sattui olemaan, itse pysyin tokomaisen pystyryhtisenä. Se lakosi välittömästi. Palkkasin ja kehuin sen hyvin. Sitten otin sen sivulle ja käskin maahan. Se meni ongelmitta ja nopeasti. Tässä välissä täytyy kertoa, että Mortin, joka oikeasti on loistava tokokoira(kin), kanssa maahanmeno oli pitkään ongelma, jotenkin se ahdistui siitä tai jotain ja oli varsin haluton sitä tekemään. Mitään tällaista ei ole Yodalla. Seuraavaksi päätin kokeilla Yodan kanssa miten alokasluokan liikkeestä maahanmeno sujuu. Mielettömän hienosti! Liikkeestä seisominen samoin. Uskomatonta, että koira, jonka kanssa EI edes OLE TREENATTU on noin hyvä. Mitähän Yoda olisikaan, jos sen kanssa säännöllisesti tai edes systemaattisesti treenattaisiin?

Yodan loistosta innostuneena kokeilin myös mitä urokset muistavat. Ensin Hessu. Sehän on avoimen luokan koira (yksi ykköstulos sieltä). Se teki hyvin, lukuunottamatta liikkeestä seisomaan jäämistä, jossa minä kävin sen takana. Siinä se kääntyi. Sillä ei sinällään ole merkitystä, koska ei minulla eikä Reetalla ole suuria aikeita osallistua sen kanssa kokeisiin, koska se on niin ohjaajaherkkä, että ohjaajan kisäjännitys saa sen todella epävarmaksi. Ja muutenkin kun sen vire riippuu tuulen suunnasta, muista paikallaolevista koirista jne, on itsellekin helpompi, kun unohtaa kaikki kisatavoitteet sen kanssa ja treenaa vain ihan huvikseen.

Sitten Mortti. Mortin kanssa olen treenannut tokoa systemaattisesti ja suht säännöllisesti viimeksi vuosi sitten talvella. Loppukesästähän kaivoin sen tokominän naftaliinista ja kävin alokasluokan kokeessa hakemassa 189 pistettä ja toisen sijan. Mortti oli myös eilen loistava! Se on koira, jolla on runsaasti tekemisen intoa mutta myös malttia kuunnella mitä siltä pyydetään. Mortissa tykkään myös siitä, että jos päätetään, että joku asia tehdäänkin jatkossa toisin kuin se on tähän asti tehty, muutos sopii aina Mortille. Oli sitten kyseessä tokon luoksetulo (eteen vai suoraan sivulle) tai agilityssa kontaktien suoritus. Se ei ahdistu muutoksista kuten Hessu, vaan kaikki on sen mielestä ok. Se on oikeasti aivan loistoharrastuskoira! Lisäksi se ei paineistu kokeessa tai kisassa lähellekään yhtä paljon kuin Hessu, mikä tekee siitä myös mukavan kisakoiran. Puhumattakaan sen mutkattomasta luonteesta: se ei riitele kenenkään kanssa eikä ole edes erityisen kiinnostunut toisista koirista tai ihmisistä, joten sen kanssa on helppo mennä minne vaan. Yodasta on vielä vaikea sanoa, miten se kestää muutoksia, kun ei sellaisia ole tullut eteen. Mutta sekään ei kyttää tai kyräile muita koiria, vaan on helppo koira ottaa mukaan.

Nyt ajattelin sitten asettaa ihan tavoitteita keskareiden tokoilulle. Mortille voisi olla tavoitteena saada tänä vuonna TK1 ja jatkaa sitten avoimen luokan liikkeiden treenaamista (esim kaukokäskyt se teki eilen hienosti). Yodalle tavoite voisi olla osallistua epäviralliseen tokokokeeseen mölliluokkaan ja ehkä koulutusryhmäpaikka kesäksi. Ehkä sitten syksymmällä myös ensimmäinen alokasluokan tottelevaisuuskoe. BH-kokeeseenkin sen kanssa haluaisin, mutta se on ajankohtaista ehkä vasta vuonna 2011. Toivottavasti jaksan nyt  tokoilla noiden keskareiden kanssa, koska ne oikeasti ovat kumpikin hienoja koiria.

 I trained odebience with all dogs at home yesterday. I started with Yoda because I wanted to see what she can. She is the first of my dogs which haven't systematically been trained in obedience at all. We have done just a little now and then with her. When we walk in the forest she offers to heel with a good eye contact if she knows that I have treats in my pocket. I have rewarded her for good job, of course. Yesterday I wanted to check how is it to get her lie down. That was a big problem for Mortti for a long time. But not for Yoda. She did it quickly from free position and from the basic position of obedience. I tried to do "lie down during the heeling" as well. And she did it very quickly. The same with "standing during the heeling". She is a splendid dog! What would she be if we had trained her?

Then I tried Hessu. He did things well, too. With him the biggest problem is that you can't trust him. You never know how he will be in a test or a competition, so I don't think we are going to take part in any obedience tests with him any more.

I trained obedience systematically with Mortti a year ago. In the last autumn we took part in a test and got 189 points out of 200 after almost no training at all. Since then we haven't trained much. But yesterday Mortti was splendid, too. He likes obedience a lot and is always eager to do things but he also listens to what is said. A good thing with Mortti is that if you want to change something (for example contacts in agility) it's not a problem for him. He really is a good dog do things with!

Now I've set goals in obedience for Mortti and Yoda for this year. With Mortti we or I will try to get a title TK1 (for that is needed 3 times 1st prize = 160 or more points in obedience class 1; we already have one 1st prize) and then we'll continue with the exercises of class 2. With Yoda we will take part in a beginner's class in an unofficiall obedience test and then continue with the exercises for the class 1. Then some day, maybe in autumn take part in an official obedience test. And maybe in a year I could make the BH-test with her. Now I only hope that I will have the motivation to do obedience with my awesome dogs!

Reetta juoksi koirien kanssa eilisissä OKK:n kisoissa yhteensä viisi rataa. Tuomarina toimi Henri Luomala. Ensimmäisenä tulessa oli Yoda hyppyradalla. Sama mörkömeininki, jota oli Pakkasrallissakin, jatkui. Tällä kertaa mörköily kohdistui ratahenkilöihin ja muutenkin Yodan meno oli ympärilleen pälyilyä ja suuria kaarroksia täynnä. Tulos: 10 ratavirhettä (2 x kielto) + 12,77 yliaikaa eli yhteensä 22,77 virhepistettä, jolla heltisi 7. sija. No, pääsihän koirakko sentään maaliin! Toinen Yodan rata oli normirata. Siellä mörköily jatkui. Loppusuoraa lähestyessään koirakolla oli 10 ratavirhettä alla, mutta Yoda ei suostunut mörköilyltään menemään pujotteluun, joten Reetta kaivoi makupalata taskusta, nappasi kakaran kiinni ja tuli pois radalta. Ihan hyvä ratkaisu, eipä tarvinnut jahdata kakaraa ympäri hallia, kuten Pakkasrallissa. Nyt annetaan Yodan taas kasvaa vähän aikaa ennen seuraavaa virallista starttia. Kiva oli kuitenkin huomata, että se ei radalla tee omia ratkaisuja estevalintojen suhteen, joten eiköhän tuloksia ala syntyä, kunhan mörköily vähenee.

Seuraavana vuorossa oli Hessu. Se juoksi vain agiradan. Alku ei ollut yhtään lupaava: Hessu oli täydessä haukkumoodissa, eikä kiinnostunut edes pallosta! Radasta ei sinällään ole paljon kerrottavaa: sairaan suuria kaarroksia, suoranaista korvattomuutta. Tulos 5 vp radalta ja 16,94 yliaikaa. Yhteensä siis 21,94 vp ja tällä heltisi 4. sija! Sanoin Reetalle, että olisikin kyllä ollut noloa sillä suorituksella olla kolmen parhaan joukossa. Hessu oli oikeasti aivan hirveä.

Minä kävin tässä välissä kotona lötköttelemässä, Reetta jäi kisoihin ansaitsemaan toimitsijapisteen. Viimeisenä koirista oli vuorossa Mortti hyppyradalla. Viimeinkin meidän koirien agilityssa oli tekemisen makua! Reetta ja Mortti tekivät ensimmäisen ratavirheettömän kolmosluokan ratansa! Harmittavasti yliaikaa tuli 3,56. Tällä tuloksella he olivat suunnilleen 11. Mortin isä Core sai medien vastaavalta radalta ensimmäisen hyppy-sertinsä kohti hyppyvalion arvoa! Onnittelut Juhalle hienosta radasta! Agilityradalta Mortti otti yhden kiellon (5 vp) ja 12,55 yliaikaa eli yhteensä 17,55. Sijoituksesta ei tietoa. Mortti himmaili puomin alastulossa, keinu oli suht hidas, mutta jo melko sujuva, eikä se sännännyt putkeen, niinkuin nopeimmat koirat. Sen sijaan pujotteluun meno oli sillä aivan loistava. Jotain Mortin nopeudelle pitäisi saada kuitenkin tehtyä. Se juoksee radalla jotenkin tahmaisesti. Veikkaan, että osittain sen hitaus on meidän korviemme välissä, eli ajattelemme, että se pienikokoisena maksina on hidas ja tottahan koira sitten radalla eteneekin hitaasti. Mutta tämä asia täytyy ottaa työstön alle.

- Päivi

 Yesterday Reetta ran five agilitycourses with our dogs. The first one was a jumping course with Yoda. Yoda spent time with barking at the workers beside the course and making wide turnings. She got 10 faults on the track and 12,77 sec overtime. They were 7th. Yoda's second course was an agility course. The same barking continued and before about the 4 last obstacles Reetta caught Yoda and stopped making the course. They had 10 faults at the time. Now we let Yoda grow a bit before next official start.

Next our dog on the track was Hessu on an agility course in class 2. It wasn't too promising in the beginning: Hessu barked all the time and wasn't even interested in his ball! So the course was full of barking and wide turnings. They got 5 faults on the course + 16,94 sec overtime. Surprisingly they ended on the 4th position! It would have been embarassing to end in the 3rd place with such a run, the run was really terrible.

The last one of our dogs to start was Mortti. First he had a jumping course. Now it went splendid! It was their first course in the class 3 with no faults on the track. Unfortunately they got 3,56 sec overtime and were about 11th. But it really was a nice run! Mortti run an agility course as well. He got 5 faults on the track and 12,55 overtime. He went slowly over contact area of the dog walk, seesaw was quite slow and didn't hurry to the tunnels either (but his slalom was great!). So we should find a way to get Mortti quicker. I know a part of his slowness is in our minds but anyway we have to work this out somehow.

Olen kyllä tyytyväinen noihin fleecetakkeihin, jotka uuden vuoden aikana koirille tein. Pakkastahan on piisannut tänä talvena enemmän kuin kiitettävästi, joten takkeja on testattu lähes päivittäin. Tai Hessulla ihan päivittäin, Mortti ja Yoda ovat ulkoilleet satunnaisesti ilmankin. Fleece istuu jousto-ominaisuuden takia paremmin päällä kuin toppakangas ja kun noilla koirilla on enemmän (Hessu) tai vähemmän (Mortti) karvaa, niin istuvuus on hyvä juttu. Koirilla itselläänkään ei ole mitään takkeja vastaan: ne eivät protestoi takkejen päälle pukemista tai poisottamista, vaikka fleece vähän sähköistyykin. Päinvastoin: eilen lähdimme autolla kauppaan ja päätin ottaa Mortin mukaan ookkaamaan, niin heti kun otin sen takin naulakosta, se oli valmiina puettavaksi. Miinuspuolia takeissa on muutamia. Ne sähköistyvät, mutta se ei tosiaan näytä haittaavan koiria. Kaikki takit, myös Yodan uusi toppatakki, takuttavat turkkia. Tämä on harmi, mutta minä valitsen mieluummin kuitenkin koiran mukavuuden (ja terveyden?) kuin täydellisen näyttelyturkin (en saa sitä muutenkaan kasvatettua, aina karvaa pääsee katkeamaan jostain kriittisestä paikasta). Tuossa takkimallissa keskareilla myös kertyy lunta mahaläpän alle, kun ne Hessua matalampina juoksevat pitkin umpihankea. Sulaessaan lumi tietysti myös takuttaa karvaa ja sulaahan se koiran lämmössä.

Pakkasrallista poistuessamme kuulin kivan kommentin Yodan ja Mortin takeista. Tai koirat oli kerrospuettu: Yodalla alla prinsessaneuleensa ja päällä punainen sydänkuvioinen fleecetakkinsa, Mortilla alla pääkallofleecensä ja päällä jo pitempään palvellut toppatakki, jonka olen ommellut Maken aikoinaan interraililta ostamasta makuupussista (Hessulla on vastaava - näitä ei täällä blogissa olekaan vielä esitelty). Niin, se kommentti: pari muuta agilitaajaa jäi katsomaan menoamme ja toinen totesi toiselle: "Voi kun minäkin osaisin ommella." Jonkun verran minulta on kyselty tekisinkö takkeja muittenkin koirille, mutta en nyt ainakaan vielä. Stressaan kuitenkin työni jäljestä ja lisäksi nuo takit vaativat tosi monta sovitusta, joten toistaiseksi muille ompeleminen on mahdotonta. Mutta ehkä jonain päivänä

 I'm satisfied with the rugs I made for the dogs at New Year. It's been really cold here (from -20 degree to - 30 degree), so they have been used a lot. Fleecerugs fit well and our dogs wear them willingly. There are however some negative sides in those fleece rugs. They make tangles (any rug makes), but I prefer keeping the dog warm and healthy to get a perfect show coat (I won't get a perfect show coat anyway). The bellypart collects snow at Yoda and Mortti when they run in fresh snow and when the snow melts it makes tangles as well.

Hessun ja Yodan maanantain reeneissä oli ohjelmassa melkoista vääntöä. Yodalla oli ihan hirveä vauhti päällä, se todellakin syöksyi putkiin ja puomille. Ei siis jäänyt keinukammoa lauantain kisaradalta, jossa sillä keinu ensimmäistä kertaa elämässä laskeutui ilman pehmentämistä. Ihan täysin se ei Reetan hyppysissä pysynyt, mutta meno oli varsin näyttävää. Myös pujottelun aloituksen se haki itse mukavasti. Ensi sunnuntaina Yodalla on ohjelmassa kisat hyppyradalla ja agilityradalla.

Myös Hessu taipui käännöksiin kivasti. Nehän eivät koskaan ole olleet sen vahvin laji, vaan sen mielestä agility on laji, jossa mennään täysillä eteenpäin, esteeltä toiselle edeten. Yleensä pyörityksissä se alkaa haukkumaan, mutta maanantaina se oli koko ajan hyvin Reetan mukana. Ehkäpä Reetta oli ohjauksissaan riittävän ajoissa. Hessu starttaa sunnuntaina kakkosluokan agiradalla.

Mortin harjoituksissa oli kaksi erillistä osaa. Takaosassa hallia kouluttajan kanssa tehtiin mm. pakkovalssia radalla. Tästä Reetta totesi jälkeenpäin, että on tehnyt niitä jo kaksi vuotta kisoissa tietämättä, että kyseessä on pakkovalssi. Minä totesin saman, paitsi että Reettahan ei vielä ole kisannut kahta vuotta   Itsenäisenä harjoituksena oli A-este, keinu ja pituushyppy. Mortilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia tutun pituushypyn kanssa! Mistähän lie kehittänyt kauhun Pakkasrallissa? Myös pysähtyminen A:n kontaktille onnistui mukavasti. Keinuhan ei koskaan ole ollut Mortin vahva laji, mutta ei se enää vietä siinä 15 sekuntia, kuten eräissä kisoissa. Mortilla on sunnuntaina myös startit agility- ja hyppyradoilla.

Eilen oli sitten OKK:n junnuryhmän reenien vuoro. Yodahan treenaa myös siellä. Tehtiin allaolevaa rataa, joka kyllä oli osalle porukasta turhan vaikea. Tämä on varsin haasteellinen ryhmä, koska tasoerot ovat todella suuria. Kun paikalla on kaksi kouluttajaa, porukkaa voidaan jakaa, mutta eilen olin yksin kouluttamassa. Lisäksi minä tyhmä tein radan, jossa on puomi, muistamatta, että viime viikolla treenattiin keinua. Nuoret ja kokemattomat koirat olivat järkiään kehittäneet itselleen keinukammon ja kieltäytyivät menemästä puomillekaan. Poikkeuksiakin oli: vähiten aikaa harjoitellut cairnterrieri meni keinua kuin vanha tekijä eli sillä ei ollut keinukammosta tietoakaan.

- Päivi

 Reetta has trained agility with all the dogs. On Monday Yoda and Hessu had a course with lots of turnings and both succeeded well. Usually Hessu doesn't like to turn tight but this time he was nicely under control. Yoda had lots of lots of speed on the course and did the slalom well, too. Next Sunday Yoda will start on an agility- and jumping course and Hessu on an agilitycourse.

Mortti had two smaller parts of a course in the trainings and made good job. He went over the long jump several times with no problems att all! I can't understand how it was so difficult on Saturday. He will have an agility- and a jumping course on Sunday as well.

Yesterday I trained a group of young handlers in agility. We hade the course which is in the picture above. It was too difficult for someones in the group. This group is demanding, because they are in a different level. If there are two trainers it's okay, but yesterday I was alone.

Sain eilen valmiiksi Hessun villahousut. Kreivin aikaan! Tänä aamuna pakkasmittari näytti taas -20 astetta (vaikka sääennusteissa lupailtiin puolta tuosta). Housut ovat varsin yksinkertaiset malliltaan ja kun illalla sovitin niitä Hessulle huomasin, että taakse olisi pitänyt tehdä jonkinlaista muotoilua. No, pujotin sinne kuminauhan ja muotoilin samalla. Mitkään juhlahousuthan nuo eivät ole, vaan niiden tarkoitus on suojata veteraanin paljaaksi ajeltua takaosaa kylmältä. Housut on nyt koekäytetty ja hyvin pysyivät takin kanssa menossa mukana - osittain kiitos kuuluu Hessun erittäin kippuralle hännälle. Eikä Hessu oudoksunut niitä yhtään - en kyllä epäillytkään, että olisi, ei Hessu ole sen tyyppinen koira. Alla pari kuvaa housuista. Ensimmäiseen kuvaan Yoda tahtoi kaveriksi ja mikä ettei, mahtuuhan sitä. Hessu näyttää kuvissa taas tosi kärsineeltä. Tekisi mieli rajata sen pää pois, kun tulee oikein itsellekin paha mieli. Vaikka oikeasti koira on edelleen varsin reipas ja iloinen, mutta kun sitä vähän käskyttää pysymään kuvauksen ajan paikallaan, se menee oikein alistuneen näköiseksi.

Yodalla käytetään nyt toppatakkia, koska fleece sähköstää ja samalla takuttaa turkkia. Lenkillä huomasin, että Yodan toppatakissa on minun makuuni liian suuri kaula-aukko (siinä ei ole minkäänlaista kaulusta), joten seuraava projekti on varmaankin neuloa kaulus tuohon ja sitten ommella se kiinni. Näin olen tehnyt Hessunkin ensimmäiselle takille. Toisaalta en ole muutenkaan tyytyväinen Yodan takkiin, siinä käyttämäni tikkikangas on minun makuuni liian ohutta, eikä takki ole mielestäni riittävän lämmin. Joten saattaa olla, että seuraava projekti onkin kokonaan uuden toppatakin tekeminen Yodalle.

- Päivi

 Yesterday I finished Hessu's woolly pants. Just in time! In the morning it was -20 degrees again though it was said to be -10 degrees. The pants aren't too fine but they aren't supposed to be for a better occasions but to keep the veteran warm. Hessu has worn them in the morning walk and he didn't have anything against them. Now I have thoughts of making a new padded rug for Yoda, because I think that the rug I made isn't warm enough. And we can't use her fleecerug because it makes tangles to her coat.

Vau! Hessu nyörivillakoira oli eilen Kajaanin näyttelyssä ROP-veteraani! Tosi herkkua, koska Hessulle, vaikka Suomen muotovalio onkin, ihan eri:kin on monesti tiukassa. Se kun on vaivaiset 56 cm korkea ja kilpakumppanit yleensä reilusti sen yli. Hessu on kehiin usein myös turhan vaatimattoman oloinen. Mutta eilen Reetta sai sille kunnon tsempin päälle ja Hessu liikkui loistavasti ja osoitti hyvää villakoira-asennetta. Useat muut ihmiset olivat todella kiinnostuneita Hessun turkista. Hauskin oli saksaa puhunut mies, joka aivan yllättäen ryntäsi paikalle, työnsi kätensä Hessun turkkiin ja sanoi saksaksi, että näitä näkee harvoin. Zum Glück ist Deutsch kein Problem für mich  Jäätiin sitten tuntikausiksi (Hessun arvostelu alkoi n. klo 9.30, ryhmäkehät ALKOIVAT n. klo 15.30, vetskut näistä kolmanneksi viimeisinä) lojumaan tooosi kylmään halliin odottamaan veteraanien isoa kehää, vaikka kyllä tiedettiin, ettei siellä ole mitään saumaa mihinkään. Eikä ollutkaan. Hessu ja Reetta kärjessä vetskut tulivat isoon kehään ja edelleen Hessu liikkui tosi energisesti, mutta Paula Heikkinen-Lehkonen ei ottanut Hessua jatkoon ja niin pääsimme kotimatkalle. Voin kyllä sanoa, ettei matkaseurueen miesvahvistus ollut oikein ymmärtäväinen moista odottelua kohtaan, mutta minulle oli tärkeää, että nyörivillakoira sai enemmän näkyvyyttä, kun sitä kerran oli tarjolla.

Yoda oli myös esillä rotukehässä. Tuomari huomautti mm koiran viimeistelystä (no, myönnetään, että "muutama" irtohaiven oli jäänyt "kasvojen" ympärille ja että tukka oli kiinni vähän miten sattuu), pyöreistä silmistä, epävakaasta ylälinjasta ja takaliikkeistä. Tuloksena neitokaiselle tällä kertaa EH. Reetta kisasi vielä Yodan kanssa Junior Handlerissa ja vaikka heidän suorituksensa oli varsin kelvollinen (ja kehä sairaan pieni), he eivät päässeet jatkoon.

Kuvia eiliseltä voi olla tulossa joko tänne blogiin tai kotisivuille, mikäli valokuvaaja-Make kokee, että jonkun kuvan laatu ylittää julkaisemiskynnyksen. Näyttelypaikan tuntevathan tietävät kyseisen hallin valaistusolosuhteet .

Seuraavat näyttelyt ovat vasta suunnitteluasteella, mutta VOI olla, että Hessua eilisen "menestyksen" innoittamana käydään joissain näyttelyissä pyörittämässä. Vaikka eilisen näyttelypäivän alku oli kaikkea muuta kuin mukava, koska Hessu haastoi riitaa parin alaskanmalamuutin kanssa. Se on täysi rasisti ja kun se kesällä sai pahasti selkäänsä yhdeltä malamuutilta koirapuistossa, sen mielestä kaikki malamuutit ovat syvältä, todella syvältä. Mutta nyt vähän aikaa on aikomus keskittyä agilityyn, eikä sinne niinkään Hessun kuin keskareiden kanssa.

- Päivi

 Wow! Hessu the corded poodle was BOB-veteran yesterday in the dog show in Kajaani. That was really great, because Hessu, though he is a Finnish champion, hasn't got too many excellents in his show career. He is so little (56 cm) and modest compared to the nowadays standard poodles, But yesterday Reetta made him move really energetic and with the right attitude. So I'm happy with the result. Hessu took part in a competiton of the best veteran of the day, too, but got no success there (as we knew in advance). But it was important to me to get any available attention to the corded coat.

Yoda was shown, too but she got just very good. According to the judge she wasn't prepared for the show good enough and the judge didn't like her eyes, topline and hind movements. Reetta made good work with her in Junior Handler, but they weren't placed.

I have only plans of the next dog shows but MAYBE Hessu will be shown some more times during the year. Though it's not always a pleasure to take him to a show because he is a racist and hates representants of the breeds which have attacked at him (for example alaskan malamutes).

Eilen illalla, juuri ennen puolta yötä, otettiin ensimmäinen iso askel Yodan agilityuralla. Se ilmoitettiin TORKK:n Pakkasralliin, joka järjestetään kahden viikon kuluttua. Yoda kirmaa siellä kaksi rataa: hypärin ja taviksen. Mua jännittää jo nyt, vaikka onhan tätä suunniteltu jo pitkään. Tytskä ON hyvä ja kunhan Reetta muistaa, että juoksee kakaran kanssa, eikä kokeneen Mortin kanssa, niin tuloksiakin voi olla odotettavissa. Samoissa kisoissa Mortti on ilmoitettu kaikkiin kolmeen kolmosluokan starttiin. Sekin vähän jännittää, koska Big Mac ei ole ennen kolmea kisaa päivässä juossut. Eli jännityksen kohteena on, miten se jaksaa.

Tänään ohjelmassa on koirien puunausta huomista näyttelyä varten. Hessun pesin eilen, samoin konetin sen kuono-osan ja tassut. Tänään sitten ajetaan takaosa ja etujalkoja paljaaksi. "Sämpylöitä" pitäisi siirtää eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi ainakin rinnasta nyörejä pitää siistiä. Vaikka pesin Hessun jo noin 19 tuntia sitten, se ei ole vielä kuiva. Föönailin sitä jo illalla, mutta täytyy jatkaa vielä. Nyörien kirous ja niille tyypillistä (puli-ihmisten mukaan). Yodan turkki on kokonaan aloittamatta, mutta onneksi se on vain keskari, niin turkin puunaamisessa ei kauaa nokka tuhise.

- Päivi

 Yesterday we took the biggest step so far in Yoda's agility career: she was announced to take part in an official agility competition in Kemi in two weeks. She will run two courses there (a jumping class and a regular one). I'm already excited. Though I know she IS good. Mortti will run all three courses for the class 3 of the day in the same competition.

Today we have a grooming day. I have already washed Hessu and shaved his nose and paws. He is still quite wet though I washed him for about 19 hours ago. That's typical for and the problem of the corded coat. I have to dry him with a hair dryer again and again. We haven't started with Yoda's coat yet but luckily she's just a medium-sized poodle, so it won't take a long time to groom her.

Leikkasin eilen illalla vielä Hessun takkiin kankaat ja aloittelin ompelua. Tänään tein takin loppuun. Kolmas takki valmistui sukkelaan! Kun jo tiesi miten kannattaa tehdä. Hessu sai siis takkinsa kaapista löytyneestä fleecestä (Eeva, tunnistatko?), vuori on samaa vaaleanvihreää Jyskin löytöä kuin Mortin takissa. Kuvissa esiintyvä malli ei oikeasti ole noin nuutunut ja epätoivoinen, kuin kuvista katselemalla voisi luulla. Kyllä se ihan reipas ja iloinen koira on! (Myönnettäköön, että turkki on nuhruinen, mutta kun ollaan menossa Kajaanin näyttelyyn ensi viikonloppuna, niin puunataan Hessu sinne).

Ennen kuin Ompelimo taas sulkeutui, tein vielä Yodalle uuden Tyystilyslelun. Sillä kun on tapana yön aikana suolestaa vähintään yksi pehmolelu.

Nyyh. Nyt kun kaikilla koirilla on uudet lämpöiset takit (ja Yodalla kaksi), ei ole enää mitään syytä lykätä opintoihini liittyvän esseen kirjoittamista. Paitsi, jos aloittaisi neulomaan Hessulle villahousuja, veteraaniparka kun pitää ensi viikon näytelmiin ajella takaosastaan paljaaksi. Hmm...

- Päivi

 I cut yesterday pieces for Hessu's rug. The upperfabric was found in a closet at home, the lining is the same bargain as in Mortti's new rug. Today I sewed Hessu's rug. It was really easy work, I already knew what to do. In the pictures Hessu looks quite tired and depressed but actually he isn't. I haven't groomed him for a while, but that will be done before the next weekend, because he will take part in a dog show then.

The last thing I made this time in my workshop, was a new toy for Yoda. She has a pleasure to "kill" at least one toy during the long long night.

Now, as all the dogs have new, warm rugs, I don't have any more an excuse to skip writing an essay for my studies. What a pity! Or perhaps I could start knitting "trousers" for Hessu, because the poor old lad will be shaved to continental cut for the dog show...

Ilta meni (ja jatkuu) takkeja koirille tehdessä. Tähän mennessä on vasta tehty Yodalle toppatakki (aloitettu kylläkin jo eilen) ja Yodalle fleecetakki. Ihania pinkkejä molemmat, prinsessakoiralla pitää olla prinsessatakkeja. Tuskin kumpaakaan käytetään montaa kertaa, mutta on ne suloisia!

Yodan eilen aloitettu, tänään loppuun saateltu, toppatakki on pinkki-valkoruudullinen, toppakankaasta tehty, vuori on vaaleansinistä villakoirakangasta, josta on myös pyllyn päällä sydämen mallinen tasku. Taskussa Yoda voi kuljettaa turkoosia, kärsinyttä koiralelua, ja saa sen itse sieltä myös pois. Saa nähdä, raskitaanko takkia oikeasti käyttää metsälenkeillä, vai jääkö agilityhallikäyttöön ;) Alla kuvasarja toppatakista, ensimmäisessa kuvassa sivulta, toisessa takin vuori, kolmannessa takki edestä (takissa nuo kaikki kiiltävät osat ovat heijastinta), neljännestä eteenpäin sydänfleecetakki (kuvissa takki viimeistelyä vaille valmis, rusetti sijaitsee takin niskassa, ja on ainut minun tekemä asia takissa :D) ja viimeisimmässä kuvassa on Yodan jo aiemmin tehty villatakki, tietenkin pinkki sekin. Neule on neulottu koripohjaneulonnalla.

Päivällä käytiin Haukiputaan kangaskaupassa, ja mukaan tarttui vain klipsulukkoja ja heijastin- ja kanttinauhaa. Jyskissä vierailessamme tulimme hulluiksi! Fleecepeitto-osastolla varsinkin! Mukaan tarttui "vain" neljä peittoa; Mortille musta-valkoinen pääkallokuvioinen ja vaalean vihreä huopa, Yodalle pinkki ja puna-valkoinen sydänkuviollinen huopa. Yodan huopia on jo leikelty, niistä tuli se ihana fleecetakki. Ja huovathan siis päätyvät koirien takeiksi, ei nukkuma-alustoiksi. :] Jämät päätyvät  tilkuiksi tai Schleich-eläimien loimiksi.

Mortille takin kaavat on jo tehty, mutta saattaa jäädä huomiseen. Mortille on myös suunnitteilla, kaavat tehtynä, nk. huskymallin kaulapanta, vaalean vihreänä sekin. Mortillehan ostettiin agilitykilpailusta voitetulla Mustin ja Mirrin lahjakortilla vaaleanvihreä tekonahkainen hihna, niin pitää tehdä takki ja panta sävy sävyyn, agilitykisoihin vaikkapa.

Hessu saa takkinsa kaapista löytyneestä, fleecehuovasta sekin, valkoinen vaaleansinisillä palloilla.

 Kaavana käytetään hyväksi todettua, samaa mikä poikien toppatakeissakin on. (muunneltu versio vanhasta Hurtan takista) Takit eivät siis ole nk. manttelimallisia, vaan kunnon takkeja, joissa on helmaa reisilihaksiin ja mahaläppä, antaen silti tilaa liikkua.

-Reetta

 We've sewed rugs for the dogs. Yoda got two rugs: one out of a bargain (fleeceblanket) we found in Jysk and one of a proper material. In this one (the first pictures) lining is of a fabric with poodlemotive! A princess needs princesstyle rugs, doesn't she?

Reetta went nuts in Jysk! She wanted to buy many more blankets than we bought (that wasn't too little either).