Testasin eilen huvikseni Yodan osaamista tottelevaisuudessa. Sehän on poikkeus minun koirissani sillä tavalla, että sitä ei ole varsinaisesti lainkaan tottelevaisuuskoulutettu: yhtään kurssia sen kanssa ei ole käyty eikä muutenkaan tokoiltu systemaattisesti. Mutta: tytskä on loistava! Se on oikea luonnonlahjakkuus! Se tarjoaa lenkillä seuraamista katsekontaktissa, ainakin kun tietää, että minulla on makupalapussi taskussa. Tietysti olen palkannut sen, jos suoritus on riittävä (ja yleensä aina se on). Se osaa myös istua kun minun liikkeeni loppuu. Perusasentoa sen kanssa ei ole hiottu kuten esim Mortin kanssa, joten se on toisinaan vino. Mutta tekemisen into Yodalla on mielettömän korkea, siltä osin olen erittäin tyytyväinen "sika säkissä" ostettuun, täysin näyttelytaustaiseen norjalaiskakaraan.

Sitten siihen eiliseen. Reetta on vähän opettanut Yodaa menemään maahan. Halusin eilen testata mitä se tästä osaa. Ensin käskin sen maahan siitä paikalta missä se sattui olemaan, itse pysyin tokomaisen pystyryhtisenä. Se lakosi välittömästi. Palkkasin ja kehuin sen hyvin. Sitten otin sen sivulle ja käskin maahan. Se meni ongelmitta ja nopeasti. Tässä välissä täytyy kertoa, että Mortin, joka oikeasti on loistava tokokoira(kin), kanssa maahanmeno oli pitkään ongelma, jotenkin se ahdistui siitä tai jotain ja oli varsin haluton sitä tekemään. Mitään tällaista ei ole Yodalla. Seuraavaksi päätin kokeilla Yodan kanssa miten alokasluokan liikkeestä maahanmeno sujuu. Mielettömän hienosti! Liikkeestä seisominen samoin. Uskomatonta, että koira, jonka kanssa EI edes OLE TREENATTU on noin hyvä. Mitähän Yoda olisikaan, jos sen kanssa säännöllisesti tai edes systemaattisesti treenattaisiin?

Yodan loistosta innostuneena kokeilin myös mitä urokset muistavat. Ensin Hessu. Sehän on avoimen luokan koira (yksi ykköstulos sieltä). Se teki hyvin, lukuunottamatta liikkeestä seisomaan jäämistä, jossa minä kävin sen takana. Siinä se kääntyi. Sillä ei sinällään ole merkitystä, koska ei minulla eikä Reetalla ole suuria aikeita osallistua sen kanssa kokeisiin, koska se on niin ohjaajaherkkä, että ohjaajan kisäjännitys saa sen todella epävarmaksi. Ja muutenkin kun sen vire riippuu tuulen suunnasta, muista paikallaolevista koirista jne, on itsellekin helpompi, kun unohtaa kaikki kisatavoitteet sen kanssa ja treenaa vain ihan huvikseen.

Sitten Mortti. Mortin kanssa olen treenannut tokoa systemaattisesti ja suht säännöllisesti viimeksi vuosi sitten talvella. Loppukesästähän kaivoin sen tokominän naftaliinista ja kävin alokasluokan kokeessa hakemassa 189 pistettä ja toisen sijan. Mortti oli myös eilen loistava! Se on koira, jolla on runsaasti tekemisen intoa mutta myös malttia kuunnella mitä siltä pyydetään. Mortissa tykkään myös siitä, että jos päätetään, että joku asia tehdäänkin jatkossa toisin kuin se on tähän asti tehty, muutos sopii aina Mortille. Oli sitten kyseessä tokon luoksetulo (eteen vai suoraan sivulle) tai agilityssa kontaktien suoritus. Se ei ahdistu muutoksista kuten Hessu, vaan kaikki on sen mielestä ok. Se on oikeasti aivan loistoharrastuskoira! Lisäksi se ei paineistu kokeessa tai kisassa lähellekään yhtä paljon kuin Hessu, mikä tekee siitä myös mukavan kisakoiran. Puhumattakaan sen mutkattomasta luonteesta: se ei riitele kenenkään kanssa eikä ole edes erityisen kiinnostunut toisista koirista tai ihmisistä, joten sen kanssa on helppo mennä minne vaan. Yodasta on vielä vaikea sanoa, miten se kestää muutoksia, kun ei sellaisia ole tullut eteen. Mutta sekään ei kyttää tai kyräile muita koiria, vaan on helppo koira ottaa mukaan.

Nyt ajattelin sitten asettaa ihan tavoitteita keskareiden tokoilulle. Mortille voisi olla tavoitteena saada tänä vuonna TK1 ja jatkaa sitten avoimen luokan liikkeiden treenaamista (esim kaukokäskyt se teki eilen hienosti). Yodalle tavoite voisi olla osallistua epäviralliseen tokokokeeseen mölliluokkaan ja ehkä koulutusryhmäpaikka kesäksi. Ehkä sitten syksymmällä myös ensimmäinen alokasluokan tottelevaisuuskoe. BH-kokeeseenkin sen kanssa haluaisin, mutta se on ajankohtaista ehkä vasta vuonna 2011. Toivottavasti jaksan nyt  tokoilla noiden keskareiden kanssa, koska ne oikeasti ovat kumpikin hienoja koiria.

 I trained odebience with all dogs at home yesterday. I started with Yoda because I wanted to see what she can. She is the first of my dogs which haven't systematically been trained in obedience at all. We have done just a little now and then with her. When we walk in the forest she offers to heel with a good eye contact if she knows that I have treats in my pocket. I have rewarded her for good job, of course. Yesterday I wanted to check how is it to get her lie down. That was a big problem for Mortti for a long time. But not for Yoda. She did it quickly from free position and from the basic position of obedience. I tried to do "lie down during the heeling" as well. And she did it very quickly. The same with "standing during the heeling". She is a splendid dog! What would she be if we had trained her?

Then I tried Hessu. He did things well, too. With him the biggest problem is that you can't trust him. You never know how he will be in a test or a competition, so I don't think we are going to take part in any obedience tests with him any more.

I trained obedience systematically with Mortti a year ago. In the last autumn we took part in a test and got 189 points out of 200 after almost no training at all. Since then we haven't trained much. But yesterday Mortti was splendid, too. He likes obedience a lot and is always eager to do things but he also listens to what is said. A good thing with Mortti is that if you want to change something (for example contacts in agility) it's not a problem for him. He really is a good dog do things with!

Now I've set goals in obedience for Mortti and Yoda for this year. With Mortti we or I will try to get a title TK1 (for that is needed 3 times 1st prize = 160 or more points in obedience class 1; we already have one 1st prize) and then we'll continue with the exercises of class 2. With Yoda we will take part in a beginner's class in an unofficiall obedience test and then continue with the exercises for the class 1. Then some day, maybe in autumn take part in an official obedience test. And maybe in a year I could make the BH-test with her. Now I only hope that I will have the motivation to do obedience with my awesome dogs!