A-pentue (Ystävänpäivä-pentue) 1 vuotta!

Tasan vuosi sitten syntyi ensimmäinen pentueemme. Kuluneeseen vuoteen on kuulunut iloa mutta myös suurta surua ja murhetta. Tässä katsaus pentukolmikon ensimmäiseen elinvuoteen.

Exactly a year ago we got our first litter. It has been a year of joy but also huge sorrow and grief. This is a story of the first year of the puppies.

- Pentueen ensimmäisenä syntyi 242 grammaa painanut narttu. Narttu sai työnimekseen Matami, koska oli syntyessään pentueen suurin. Lopulta tämä pentu jäi ilahduttamaan meidän perhettämme ja sai kutsumanimekseen Leya. Nimi lausutaan reilusti "leija" ja se kuvaa tätä koiraa todella hyvin: Leya on aina menossa ja mieluiten korkeuksissa kuten sohvan selkänojalla tai muuten vain jalat ilmassa. Nyt 1-vuotiaana Leya on noin 38 cm korkea. Se rakastaa liikkumista, kaikenlaista tekemistä (joskaan sillä ei vielä ole mikään kehuttava keskittymiskyky) ja ihmisiä. Kesällä kävin sen kanssa pentukurssilla, josta sille ei juuri oppeja mieleen jäänyt. Toivottavasti pääsemme nyt keväällä sen kanssa treenaamaan johonkin ryhmään. Leya on käynyt kaksi kertaa näyttelyssä (kerran epävirallisessa pentuluokassa ja kerran "oikeassa" luokassa) ja se on palkittu ERI:llä. Tälle keväälle sille on suunnitteilla lisää näyttelyitä, mutta suurin jännityksen kohde on kuitenkin jo tällä viikolla olevat viralliset terveystarkastukset (silmät, polvet, lonkat ja kyynärät).

The first one to born was a female with 242 gramms. She was called "Matami" because she was the biggest of the puppies. Finally that puppy stayed by us and is called "Leya". We pronounce her name "Leija" which means a kite. The name suits the puppy perfectly: she is always on the go and most preferably somewhere high, like on the back of the coach or otherwise feet off the ground. At the age of 1 year she is about 38 cm high. She lives exercise, doing things (though she is not that good at concentrating yet) and people. I went for a puppy course with her in the summer but I suppose she does not recall almost anything from there. I hope we will get into a course now during the spring with her. Leya has been twice to a dog show (once in an unofficial puppy class) and has been rewarded with EXCellent. There are some other dog shows planned for her this spring as well but the most exciting thing are the official health checks (eyes, knees, hips, elbows) which she will have already in this week.

Leyalla ikää 5,5 kuukautta // Leya 5,5 months old

Leya leijamaisena Kajaanin näyttelyssä tammikuussa. Kuva Arto // Leya like a kite in Kajaani dog show, january

Leya viime viikolla // Leya last week

- Toisena syntyi 178 gramman painoinen uros, joka sai työnimekseen Masi. Masi oli Rasmuksen ehdoton suosikki, jonka Rasmus olisi toivonut jäävän meille. Se muutti kuitenkin Kajaaniin Wallu-parsonin kaveriksi ja sai nimekseen Tito. Nyt 1-vuotiaana Tito on noin 40 cm korkea ja varsin komea nuorukainen. Tito on ehtinyt vuoden aikana jo kaikenlaista: se on harjoitellut tosimielessä agilityä, käynyt erilaisilla kursseilla sekä kaksi kertaa näyttelyissä (joista toinen epävirallisessa pentuluokassa) ja myös se on palkittu ERI:llä. Myös Titolla on jo tällä viikolla edessään viralliset terveystarkastukset (silmät, polvet, lonkat ja kyynärät) ja sekin suuntaa vielä kevään aikana useampiin näyttelyihin.

The second to born was a male with 178 grams. We called him Masi and he was absolutely Rasmus's favourite and he would have liked Masi to stay by us. But Masi moved to Kajaani and got a parson russel terrier Wallu as a mate. He is nowadays called Tito, is about 40 cm high and pretty handsome youngster. He has been doing lots of things already: he has trained agility seriously, been to different kinds of courses and twice to dog shows (of which one an unofficial puppy show) and also he is awarded with EXCellent. Tito, too, will head to official health checks already in this week and there are several dog shows planned for him in the spring as well.

Tito ja Wallu toukokuussa 2011 // Tito and Wallu in May 2011

Tito marraskuus 2011 // Tito in November 2011

Tito ja Wallu joulukuussa 2011 // Tito and Wallu in December 2011

Tito ja Reetta tammikuisessa Kajaanin koiranäyttelyssä. Kuva leenanen // Tito in ring with Reetta at a dog show in Kajaani, January 2012

Pentueen viimeisenä syntyi 217 gramman painoinen narttu, jota meillä kutsuttiin OKT:iksi (Oikea Korva Tatuoitu). OKT oli Reetan suosikki, mutta minun valintani kohdistui Leyaan. OKT muutti Kempeleeseen ja sai nimekseen Mimmi. Nyt 1-vuotiaana Mimmi on aikalailla Leyan korkuinen, korkeintaan sentin korkeampi eli noin 38-39 cm. Ensimmäisen vuotensa aikana Mimmi on täyttänyt tehtävänsä olemalla tärkeä perheenjäsen perheessään. Se on myös ehtinyt opetella tottelevaisuuden alkeita (ehkä vähän enemmänkin - se osaa mennä maahan jopa kaukokäskyllä!), uinut paljon ja viettänyt mukavaa koiranelämää sekä osallistunut linnunmetsästykseen siten että siltä on saatu ammuttua jopa ensimmäinen saalis! Valitettavasti marraskuun alussa saatiin shokeeraava uutinen, kun Mimmillä diagnosoitiin legg-perthes (legg-calve-perhes). Mimmin kipeä jalka leikattiin marraskuun alkupuolella ja nyt tärkeässä roolissa sen elämässä on jalan kuntouttaminen. Mimmi käy uimassa säännöllisesti ja normaaliarkena perhe huolehtii että liikkuessaan Mimmi käyttää myös leikattua jalkaansa, vaikka osaisikin liikkua nopeasti ja näppärästi myös kolmijalkaisena. Ennen pakkasjakson alkamista se liikkuikin jo hyvin mutta harmittavasti kylmä ottaa kovasti leikattuun jalkaan. Mimmin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jalan kuntouttamista, toivottavasti myös tottelevaisuuskoulutuksen jatkamista ja ehkäpä vaikka myös jäljestämiskursseja.

The last one to born was a female with 217 grams which was called OKT (right ear tattooed) by us. OKT was Reetta's favourite but my choice fell on Matami (Leya). OKT moved to Kempele and is called Mimmi. She is now maybe a little higher than Leya, so about 38-39 cm. During her firts year Mimmi fullfilled her mission to be an important member in her family. She has learned basics in obedience (actually maybe more: she can do "down" even from the distance!), has swum a lot, spent nice dog life and taken part in hunting birds. They have even got the first catch from her! Unfortunately we got shocking news in the beginning of November: Mimmi was diagnosed with legg-perthes (legg-calve-perthes-disease). The aching leg was operated a bit later and now the important thing in her life is rehabilitation. Mimmi swims regularly and in all-day-life the family looks after that she uses also the operated leg, though she could move fast and convenient only with three legs, too. Before it got very cold here, Mimmi already used her operated leg a lot but it is a pity that that leg does not tolerate cold that well. Mimmi's near future consists of rehabilitation, hopefully she will also participate in obedience courses, and maybe also do some tracking.

Mimmi uimassa kesällä // Mimmi swimming in the summer